Jamimami

Vetskarityttö

2012-02-07T18:18:00.000+02:00

Vetskarit ovat tosissaan minun mieleeni. Tykkään niistä farkkujen takataskuissa, farkkujen lahkeissa, farkkujen etutaskuissa, koristeina, käytännön juttuina ja juuri tällä hetkellä - uusissa ihanissa kengissäni. Isi osti äitille etukäteissyntymäpäivälahjan Lontoosta. Topshopin nilkkurit olivat Westfieldin liikkeen ehdottomasti viimeiset ja juuri minun kokoani. Tällaisia olen etsiskellytkin! Mahtavaa!

Pohjat ovat pakkasilla vähän liukkaat, ja hankalat ajaa autolla, mutta onneksi autoa voi ajaa pinkeissä reinoissa ja sujauttaa ennen autosta ulostautumista säpäkämmät menokkaat jalkaan. Ja pakkasethan ne väistyy viimeistään kolmen viikon päästä synttäreideni koittaessa! ;)

Translation: I love my new Topshop-boots! They were the last pair and in my size - mint!!!

"Äiti, voitko huutaa hammaspeikoille?"

2012-02-07T16:56:00.000+02:00

Meidän perheessämme on käynyt niin onnettomasti, että minä onneton olen tietämättäni kantanut suussani kariesta ja tuhmana äitinä pussaillut pikku-ukkoamme niin, että hänkin onneton on sylkitestin mukaan joutunut riskiryhmään. Senpä vuoksi pidämme nykyään tarkasti huolta hampaiden hoidosta - sekä omien että lasten.

Hampaat harjataan aamuin illoin, jos ei muilla keinoin niin sitten leikin ja pelleilyn kanssa. Nykyään paras keino saada Puntti-pojan suu auki (Nuppu avaa sen vielä temppuilematta kun hammastahna on niiiin hyvää) on jos äiti tai isi hampaita harjatessa samalla huutelee ikäville hammaspeikko-ällötyksille:"Noh, menettekös sieltä takahampaista lymyilemästä!", "Nyt saatte kyytiä hammaspeikko-rumilukset" ja sitä rataa... ;)

Vakiojuttuja ovat myös ruokailujen jälkeen napsittavat "hammaspastillit". Herra Hakkaraiset ovat pitkään olleet Puntin suosikki, mutta viime viikolla saimme Leafilta aimo paketillisen (Kaunis kiitos!) uusia maisteltavia, joista heti löytyi kilpailija Hakkaraisille - Nalle Puhit. Omasta mielestäni päärynäbanaani oli kammottavan ällöttävä makuyhdistelmä, mutta mitäpä tuosta jos se pojulle maistuu. Tärkeintä on se, että happohyökkäys saadaan jollain ehkäistyä.

Puntin suosikki

Itse tykästyin kovasti paketista löytyneisiin Vaniljalakritsi-pastilleihin, joista mieskin sanoi että menisivät ihan karkeista. Onneksi laksatiiviset vaikutukset estävät kuitenkin liikakäytön ja pastilleja riittää vielä monelle kerralle ;)

Oma suosikki

Kiitos vielä kerran Leafille - pastillit ja purkat (joita mies jauhaa, itse pidän enemmän pastilleista) tulivat enemmän kuin oikeaan osoitteeseen!

Isille

Hyviä ovat nämäkin - mansikat taidan pihistää töihin mukaan!

Translation: Take care of your teeth - I know we will after receiving these tasty little helpers from Leaf. Thanks!

Vetskaria vetskarilla

2012-02-06T18:22:00.000+02:00

Bongasin Lontoossa aika coolin vetskariyhdistelmän, niin kivan että oli pakko salaa näpsäistä kuva. ;)

Ihmeen hyvin onnistui kuva vaikka ihan vaan pokkarilla zoomasin liikennevaloihin seisahtaneen tyttösen jalkoihin! :) Kiva tuo punottu yksityiskohta kenkien vetskoissa.

Translation: Spotted in London - zippers with zippers. :) Well cool, especially the plaited details!

Back from LDN

2012-02-05T10:13:00.000+02:00

Terve taas, kaverit! Kylläpä on taas aikaa vierähtänyt sitten viime näkemän. Töissä on saatu tuuraajaan tekemä mallisto onnellisesti myyntiin asti ja pääsen vihdoin ja viimein piirtelemään uutta - kevättä, ihanaa! Kevät- ja kesämallistot ovat aina olleet minulle kaikista mieluisinta suunniteltavaa. Ihania, raikkaita värejä, kukkia, mekkoja, shortseja... Omakin pukeutuminen tuntuu aina piristyvän ja virkistyvän kesää kohti, kaipa se näkyy työssäkin sitten.

No mutta, uutta kevätmallistoa varten käväisin alkuviikosta kolmen yön ja kahden kokonaisen päivän verran Lontoossa haistelemassa uusia tuulia. Kaksi kokonaista päivää ostoskatuja, ostoskeskuksia ja kauppoja kierrellen heti kauppojen avaamishetkestä niiden sulkeutumiseen asti. Rankkaa jaloille, mutta erittäin kivaa ja virkistävää mielelle. Olen jo ihan innoissani tulevan kevään jutuista - sorbettiväreistä, neonväreistä - noh, ylipäätään siitä hillittömästä väriräjähdyksestä mikä tuloillaan on.

Kertoilen varmaan tässä lähiakoina lisääkin Lontoon havainnoistani, mutta tässä alkuun pari ihan turistikuvaa.

Heathrowlle lentelimme Finnairin sinivalkoisin siivin ja olin aika yllättynyt kahdesta asiasta. 1. Lentohenkilöiden puvuista, jotka olivat tooodella tätimäisiä (eivätkö ne juuri uudistuneet? Eivät ainakaan edustavampaan suuntaan, I'm afraid) 2. Finskin uudesta, halpislentoyhtiömäisestä linjasta =tarjoillaan vain kylmiä ruokia joiden kyytipojaksi ei enää saa ilmaista alkoholia. Ei sillä että olisin mikään kummoinen viinisieppo, mutta on se vaan ennen ollut mukava lennon aikana yksi viinilasillinen siemaista lehtiä lukiessa. Höh.

Tubella matkustaminen on kivaa ja helppoa. Mies ei tosin tunnu vieläkään oikein tajuavan mistä mennään ja minne, mutta onneksi vaimon suuntavaisto toimii senkin edestä. ;)

Olen käynyt Lontoossa nyt viidesti, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun mieleen tuli näpsäistä tämä ehkä perinteisistä perinteisin turistikuva - punaisen telefooniboksin kyljessä napottaen. :)

(Ylemmän kuvan pipo Gina Tricot, parka ja farkut HM, laukku Marc by Marc Jacobs, maailman parhaat maratonshoppailutossut Adidas)

Translation: 2 whole days shopping in London. My feet might hurt but my mind is buzzing with new ideas - Perfect!

Äiti tulee sitten iltapäivällä hakemaan, heippa!

2012-01-10T23:13:00.000+02:00

Onneli ehdotteli jo marraskuussa kommenttiboksin puolella aihetta, joka on niin mielenkiintoinen etten voi olla siihen tarttumatta "Olisi kiinnostava kuulla, etenkin nyt kun olet palaamassa töihin, että millaiset seikat sihen vaikuttaa ja koetko että juuri omassa työssäsi putoaisi kelkasta jos olisi pidempään pois ja kuinka paljon määrittelee itseään ammatillaan. Itse rakastan työtäni valtavasti, ja mietin miten voisi saada myöhemmin vähän molempia..."

Oma töihinpaluuni juuri siinä vaiheessa, kun se joulukuun alussa tapahtui, oli oikeastaan aika monenkin asian summa. Vaikka kovasti olisin halunnut olla vielä pidempään kotona lasten kanssa, painoivat taloudelliset syyt vaakakupissa sen verran raskaasti että seinä tuli vastaan Nupun tullessa 11-kuukauden ikään. Meistä ei vaan ole kituuttamaan, varsinkaan kun Lahden kunta ei tarjoa hoitorahan lisäksi minkäänlaista kuntalisää. Omakotitalo lainoineen ja odottavine remontteineen on myös sellainen "pikku juttu", jota ei yhden ihmisen palkalla noin vain hoidella - ei varsinkaan kun hankinnat on aikoinaan mitoitettu kahden palkansaajan tuloille.

Toimiston aamuvirkku on ensimmäisenä paikalla melkein heti 7:n jälkeen

Mutta olihan päätöksissä myös se ihan positiivinenkin puoli. Se, että minä aloin jo kaivata omaa työtäni. Niinkuin Onnelikin, myös minä rakastan työtäni/ammattiani. Olen haaveillut vaatesuunnittelijan ammatista jo pikkutytöstä asti ja se on määritellyt ja määrittelee varmasti vieläkin minua ihmisenä todella paljon. En varmasti kertoisi ammatistani tuolla blogin kuvauksessa melkeinpä ensimmäisenä asiana itsestäni, ellei se olisi minulle niin tärkeää.

Äitiyslomalla kotona oleminen oli kyllä ihanaa. Sain olla kaikki päiväni rakkaiden lasteni kanssa ja puuhailla kaikkia kivoja kotijuttuja, mutta aina välillä hiipi se sellainen tunne että minusta olisi "enempäänkin" (tiedän, tyhmä sanavalinta kun kotiäitiys on niiiin paljon ja oikeasti maailman hienoin ammatti"). Halusin olla mukana vaikuttamassa johonkin muuhunkin kuin että mitä tänään syötäisiin tai puettaisiin päällemme.

Ihan vähän pelkäsin myös tuota Onnelin mainitsemaa kelkasta putoamista. Oma työnihän on jatkuvaa trendien seuraamista ja uusien juttujen haistelua ja kyllä se ihan totta joulukuun alussa tuntui siltä että." apua, mistä tätä nyt aloitettiinkaan tekemään - mistä minä mitään tiedän?". Onneksi tuuraajani oli juuri laittanut viimeisimmän malliston maailmalle mallituksia varten, joten aivan kylmiltään minun ei tarvinnut alkaa mallistoa vääntämään (se homma alkaa olla edessä nyt tässä ihan piakkoin), mutta silti omaan työhön oli alkuun aikamoinen totuttelu.

Mussukoiden kuvat seinällä joko lievittävät tai pahentavat ikävää - riippuu ihan päivästä

Totuttelua on tietenkin ollut myös arjen pyörittämisessä päivähoitojen ja miehen vuorotyön kanssa - ja on edelleenkin. Enkä voi sanoa, etteikö olisi ollut rankkaa. Onneksi lapset ovat päivät perhepäivähoitajalla, joka tuntuu mukavalta ja luotettavalta ihmiseltä ja jonka luo heidät voi hyvillä mielin jättää. Olisi kamalaa jättää aamuisin lapset hoitopaikkaan itkemään, mutta niin ei ole käynyt kuin muutamana ensimmäisistä päivistä.

En tiedä onko se ihan hassua, mutta jotenkin minusta tuntuu että jaksan kuitenkin jollain tavalla ehkä henkisesti paremmin nyt kun olen töissä. Itseni toteuttaminen työn kautta tuo minulle sellaista henkistä hyvinvointia, kai se on jotain itselle näyttämistä että olen hyvä tässä mistä tykkään, en ole turha. Kun saan päivät toteuttaa itseäni ja ajatella aika pinnallisiakin asioita (niin, en todellakaan voi väittää että ammattini vakavuus vastaisi jotain aivokirurgiaa), olen iltapäivällä täysin rinnoin valmis vastaanottamaan syliini kaksi ihanaa mussukkaani ja heittäytymään ihanan lempeään äidin rooliin.

Työpaikan automaattikahvi on pa-haa. Yök.

Jännä muuten, miten tätä kirjoittaessani tunsin koko ajan olevani hieman varpaillani. Että voinkohan sanoa niin tai näin. Tai että mitenköhän tämän muotoilisi ettei kukaan nyt vain ota nokkiinsa tai ymmärrä väärin. Ovat tainneet nämä kotiäidit vs uraäidit-keskustelut vaikuttaa minuunkin niin, että saavat tällä tavalla varomaan.

Toivon kuitenkin ettei kukaan ainakaan loukkaannu mistään sanomastani - minä ymmärrän hyvin kummankinlaisia äitejä. Arvostan kotiäitejä, jotka antavat lapsilleen maailman parasta hoitoa ja ymmärrän uraäitejä joille myös työ on tärkeää ja yksi keino pitää äidinkin henkisestä hyvinvoinnista kiinni. Minä haluaisin ajatella että olen molempia, päivällä olen työssäkäyvä äiti, jonka lapsia hoitaa hyvä ja kiva hoitaja ja muina aikoina olen lempeä ja lämmin kotiäiti, joka myös antaa lapsilleen maailman parasta hoitoa - virkeänä ja hyväntuulisena, työnsä piristämänä äitinä. :)

London calling...

2012-01-06T18:22:00.000+02:00

Kuva weheartit

Yksi työni ehdottomasti hauskimpia puolia on ideamatkat. Jotta pysyy perässä trendien kanssa, on hyvä käydä välillä huljuttelemassa ajatuksiaan kaupungeissa, jotka ovat trendikylläisempiä kuin.. krhm, Lahti. Oma suosikkini ideamatkakaupungeista on ehdottomasti Lontoo ja olenkin nyt ihan innoissani kun olen suuntaamassa sinne kuun lopusta.

Eihän työreissuissa kamalasti ole aikaa omille jutuille, mutta kyllä sitä kaupoissa pyöriessä ehtii välillä jonkun jutun löytää itsellekin, syödä kivoissa paikoissa ja ennen kaikkea nauttia aivan erilaisesta fiiliksestä kuin mitä tavallinen kotiarki on.

Ainoa harmi reissuissa on tietenkin ikävä. Lapset jäävät kyllä maailman parhaaseen hoitoon mummin ja papan luo äitin ja isin (joka haluaa lähteä mukaan turvakseni, ihana <3) lähtiessä reissuun, mutta kyllä se ikävä vaan silti hiipii mieleen - nytkin jo, vaikka itse reissuunkin on vielä viikkoja! :)

Ihanaa loppiaista kaikille lukijoille! Me juhlimme täällä pienen prinsessamme, Nuppu-kaunokaisen ensimmäistä syntymäpäivää. Kyllä meillä vaan on ihana ja suloinen pieni tyttö <3

Translation: Going to London for work in a few weeks - well excited!

Juhlista jaloin

2012-01-01T16:06:00.001+02:00

Tältä se näytti meillä:

Pönttiksen jouluasua

Aattopäivällisen kattaus feat. sähköveturi (tietenkin!) ;)

Takan kulmalla

Pukin tuomat <3

Kuusi <3

Hautausmaalla joulupäivänä

Ei siellä oikeasti noin ikävää ollut, vaikka kyynel saatoikin vierähtää muistokynttilöitä jättäessäni.

Puntti ei ainakaan palellut pikkupakkasessa Italiasta tuodussa untsikassaan.

Nuppu sai pukilta kaikkea söpöä ja tyttömäistä - mummolavierailulle joulupäivänä puettiin ihkauusi (ja niin ihana!) neuletakki (KappAhl) ja farkut, sekä helmet - tietenkin.

Herkkua on siinä monenlaista. Onneksi nämä on nyt jo syöty ja terve elämä aloitettu ;)

"Kuusi, kuusi, kuusi!!!", hihkui Puntti muuten aattoaamuna - liekö perinyt äitinsä rakkauden joulukuusia kohtaan?

Pehmoiset sydänkoristeet askartelin kuuseen jo viime vuonna, mutta en silloin paksukaisena jaksanut niitä erikseen esitellä.

Minun koti <3 Miten se onkaan niin ihana ja kaunis. Oma lämmin pesäkolo.

Paperitähtösen väsäilin itse vanhasta tapetista Cocon linkkaamalla ohjeella, kranssi ostettiin Plantagenista puoleen hintaan vain pari päivää ennen joulua.

Uusi vuosi meillä sujui leppoisasti saunoen, herkutellen ja raketteja paukutellen. Puntti ressukka vain hoki räiskeen keskellä "Miua pelottaa äiti, mennään kotiin", mutta onneksi isi ei ollut täysin villiintynyt paukkujen hankinnassa (niinkin on joskus käynyt), vaan pääsimme aika äkkiä takaisin sisälle.

Hyvää uutta vuotta teille kaikille!

Translation: Our xmas 2011

Tsemppiä!

2011-12-30T15:11:00.000+02:00

Uusi vuosi, uudet kujeet. En ole ehtinyt teille edes joulustamme laittaa kuvia (tulossa on, kyllä), kun olen höntsännyt niin paljon kaikkea muuta. Yksi näistä kaikkea muuta -asioista on ihkauusi blogi!

Ai miksi ihmeessä? No siksi, että haluan pitää tämän vanhan (muttei missään nimessä entisen, ei pelkoa) blogini tällaisenaan vaate- ja sisustuseiheineen ja pitää täysin erillään nyt tämän uuden höyrähdykseni kunnon kohotukseen, (laihdutukseen) ja terveellisempään ruokaan. Liian sillisalaattimaiset jutut eivät ole mieleeni, joten järjestyksen ihmisenä sporttivarttiaiheiset jutut laitan tästedes tänne.

Jamimamin tsemppinurkka toivottaa teidät tervetulleiksi!

Rakas HeiaHeia

2011-12-28T10:47:00.002+02:00

Hyvä huomio - olen itse tehnyt sen aivan saman tässä jo aika monta ~~viikkoa~~ kuukautta (ollaan rehellisiä sitten, hmph). Olen kyllä kunnossa - rapasellaisessa ja toivon itsekin että pääsen pian liikkumaan. Uusi vuosi ja perinteiset kuntolupaukset, tulkaa vain - olen valmis.

t. No more kinkkua ja konvehteja, kiitos.

Translation: Mrs Piggy is now ready to pass the chocolates and get moving. Next year I will wear a bikini and actually enjoy myself while doing so.

Lukutoukan joulupuu

2011-12-15T17:57:00.000+02:00

Selailin jouluisissa fiiliksissä jouluaiheisia kuvia Weheartit.comissa ja törmäsin tähän alla olevaan kuvaan:

Kuva

Aivan hillittömän hieno idea lukutoukan - tai miksei muidenkin - kotiin! Kekseliäs, hauska ja ekologinenkin vielä! Tuollaisen kun rakentelisi, niin tulisi joulun ajaksi mukavasti kirjahyllyynkin tilaa - vaikka jouluherkuille! :)

Translation: What a genious idea!

Hyvää joulumieltä!

2011-12-15T16:32:00.000+02:00

Tämä blogimaailma on kyllä jännä paikka. Toisena päivänä blogit houkuttelevat kaikessa pinnallisuudessaan ja kaupallisuudessaan haaveilemaan ihanista vaatteista ja kalliista laukuista. Toisena taas ne voivat havahduttaa lukijoitaan ajattelemaan muitakin kuin itseään. Tänään olen kiitollinen siitä, että K sai minut havahtumaan.

Kyllähän joulu on meillä perinteisestikin ollut myös auttamisen aikaa - pelastusarmeijan patoihin on kilauteltu kolikoita aina ohikulkiessa ja joulusiivouksen yhteydessä on kiikutettu kaapeista turhat vaatteet ja tavarat hyväntekeväisyyskirppareille tai UFFille. Nyt kuitenkin päädyin Kn johdatuksesta lukemaan Hyvä joulumieli-keräyksestä ja herkistyin kyyneliin saakka kun mietin, kuinka minäkin voisin tehdä iloisemman joulun jollekin vähäosaisemmalle lapsiperheelle.

Kuva

Tänä jouluna olemme vanhempieni ja sisarusteni kanssa sopineet, ettemme osta joululahjoja toisillemme. Siispä voin aivan hyvin käyttää "säästyvän summan" omaan lahjoitukseeni. Uskon, että se 35 euroa jonka tänään lahjoitin (tilipäiväni on vasta viikon päästä ja silloin laitan toivon mukaan vielä lisää rahaa tuohon keräykseen), lämmittää enemmän sitä perhettä, joka ostaa sillä jouluksi ruokaa kuin vaikkapa siskoani, jolle tavallisesti ehkä tuolla summalla olisin ostanut jotain turhanpäiväistä hömpäkettä.

Tuo 35 euroa on muuten puolet yhdestä vähäosaisille lapsiperheille annettavista lahjakorteista. Sisko, saanko haastettua sinut lahjoittamaan toisen puolikkaan? Kuka muu tulee mukaan?

Keräyksestä lisää täältä!

Translation: Today is a good day to help!

What's up with me?

2011-12-14T16:18:00.000+02:00

Rakas veljeni avovaimo,

Muistan naureskelleeni sinulle kun puhuit haluavasi jumpinin:"hahahaahohohoo, nehän on ihan järkyttäviä!". Anteeksi, pyörrän sanani. Ne versiot, joita olin siihen mennessä nähnyt, olivat kyllä aika karmaisevia, enkä voinut käsittää ilmiötä, jossa kokovartalocollegehaalari oli jotenkin hyväksytty asu muualla kuin kodin seinien sisäpuolella. Nyt olen aikamoisen blogiryöpytyksen (pahoittelen että itsekin osallistun tähän) ja sekä kuva-että informaatiotulvan jyräämänä havahtunut, että ko. haalareita on myös hyvännäköisiä (ks. kuva alla) ja että niille on myös oiva tarkoitus. Kotivaate.

Kuva

Meillä on tähän aikaan vuodesta kotona vähän vilakka, varsinkin jos uuninlämmityksissä on vähänkään laiskoteltu. Lämpimille vaatteille ja villasukille on siis käyttöä. Tykkään myös heti töistä (tai mistä tahansa muualta) kotiin tullessa vaihtaa mukavat koticollarit ylleni. Käyttöä on siis myös mukavuusvaatteille.

Kaiken järkeilyn jälkeen on kuitenkin vielä yksi este, joka pitää minut ja tuon ylläolevan kivan kotivaatteen (viininpunainen olisi aika ihana väri jouluköllöttelyyn) erillämme. Se on hinta. Kiva kotivaate, oli se sitten kuinka hyvä ja kiva tahansa, ei ole enää niin kiva kun sen hintalapussa lukee 199€. Jota en varsinkaan ammattilaisen näkökulmasta (vuorineulos - how cheap is that?, muutama sauma - sekunneissa surautettu!) näe millään järjellä perusteltavaksi hinnaksi.

Mutta jos nyt joku ihan välttämättä haluaisi minua tällaisella lahjoa, niin be my guest - en pane vastaan! Lusekofte-kuosillinenkin olisi tosi söpö. ;)

Translation: I've warmed up to the thought of a jumpin - as cosy homewear.

Kaikenlaista hässäkkää

2011-12-11T18:42:00.000+02:00

Kylläpä heitti kiireiseksi elämän tuo viikko sitten alkanut työarki... Huh huh. Voi siis hyvinkin olla ettei minusta täällä hetkeen kuulu, vaatii nimittäin vähän veronsa uuteen tilanteeseen tottuminen. Itseä väsyttää, lapsia väsyttää, ihmetyttää ja kiukuttaa uudenlaiset arkipäivät hoitopaikassa ja sylin tarve on huomattavan suuri jälleennäkemisten koittaessa. Tänään iltapäivällä sanottiin isille "Hei, hei ja nähdään perjantaina!". Alkamassa on nimittäin se sellainen viikko, jolloin isi on ollut tunnin töissä äidin työpäivän päättyessä ja kuulumisia vaihdetaan lähinnä aamupalapöydässä - jos vaan isi jaksaa herätä. Blogi ei siis ymmärrettävistä syistä ole tällä hetkellä tärkeyjärjestyksessä kovinkaan korkealla.

Tämän verran halusin kuitenkin tulla moikkaamaan ja toivottamaan kaikille lukijoille oikein ihanaa ja lämmintä joulunalusaikaa! Ja kuunnelkaahan alla oleva kipale - vanhasta tutusta aika erilaisella sovituksella tulee tosi hyvälle ja jouluiselle mielelle. Ainakin minä tulen! :)

Palaillaan taas kun arki tasoittuu. Kovasti tekisi mieli toteutella varsinkin noita ehdottamianne postaustoiveita, joten toivottavasti tasaisempi tila tulee pian.

Translation: Life feels super-busy now that I started working again this week, so I'm afraid this blog will be quiet now for some time. But fret not my friends - I will be back once we get used to this new situation!

Onnea Mimli!

2011-12-06T16:11:00.000+02:00

Parin hulinapäivän jälkeen sain vihdoin ja viimein aikaiseksi arpoa Adventtiarvonnan voittajan, joka on Mimli. Minun rakas siskoni! Suku ja ystävät saavat minun blogissani osallistua arvontoihin aivan yhtä oikeutetusti kuin muutkin lukijat ja lupaan ja vannon, että suoritan arvonnat aina reilusti Random.orgissa ketään suosimatta tai tuloksia muuttelematta, niin tällakin kertaa:

Onnea siis, siskoni pieni! Palkinto kulkeutunee sinnepäin jossain vaiheessa, kaikkien joulunyssäköiden mukana! :) <3

No niin, sitten siirrynkin Facebookin puolelle arpomaan sen toisen palkinnon. Oikein tunnelmallista itsenäisyyspäivän iltaa teille kaikille! Meillä tuoksuu perinteisesti piparit ja karjalanpaisti, nam.

Odotellessa...

2011-12-01T13:26:00.002+02:00

Jonain päivänä se on vielä kaunis valaisin eteisen "tuulikaapissamme", mutta siihen saakka palvelkoon kynttilälyhtynä - kun on kerran tehtäväänsä suorittaessaan niin kovin kaunis. Kuva-arvoituksen vastaus B on siis ihan yhtä oikein kuin C!

Kahden euron kaunotar

2011-12-01T08:17:00.000+02:00

Kirppiskierroksilta löytyi viime viikolla myös kuvan kaunokainen. Selvästi elämää nähnyt pinnatuoli lähti mukaamme Launeen suurkirppikseltä vaivaiseen kahden euron hintaan. Vaikka pinta on hiutunut ja kulunut, taidan haluta säilyttää tuolin juuri tuollaisena - pieni roso sopii elämään ja niin myös sisustukseenkin.

Translation: This pretty chair is a recent flea market find that cost us only 2euros!

Para-para-paradise

2011-11-30T22:44:00.000+02:00

Pitkästä aikaa uutta musiikkia, joka ihan oikeasti sykähdyttää. Tämä on paras sellaisena hetkenä kun on ihan yksin ja voi vääntää nupit kaakkoon ja laulaa täysillä mukana: "this could be para-para-paradise oo-oo-oo-ooh". :)

Sisko pien,...

2011-11-30T17:18:00.000+02:00

... myssykkäsi on nyt valmis ja näyttää siskosi kuuppaan aseteltuna tältä:

Lähes musta tupsu on sinikettua (aitoa, kun ei kelvollista tekoturkista kirppiskierroksilta löytynyt), joka löytyi jälleen kerran jättimäisen suuren villakangastakin hupusta. Löytynyt takki oli jo sinällään hieno löytö materiaalinsa ja hintansa puolesta - vai mitä sanotte arviolta parista metristä hiilenmustaa villa-kashmirsekoitetta hintaan 7,90€, mutta vielä hienomman siitä teki kotona havaitsemani kilinä. Hetken kaiveltuani takin taskusta nimittäin löytyi neljä kiiltävää euron kolikkoa! Eipä siis tullut kalliiksi tupsulainen, ja nyt riittää materiaalia uusienkin hattujen väsäilyyn. Sillä on sen verran ihanaa tuo takin kangas ja sen sävy, että pakko kai se on itsellekin uusi hattu ommella. :)

Olen kyllä jotenkin ihan innoissani näiden vanhojen villakangastakkien kierrättämisestä hatuiksi. Olisipa vain enemmän aikaa niin alkaisin tehtailla niitä - ja varmasti muitakin vaatteita ja asusteita - oikein urakalla. :)

Translation: This hat I've made for my little sister is now finally finished. I found this fox fur on the hood of a wool-coat at one of my favourite flea-markets. It was a great find to begin with at 7,90€, but even greater when at home I found four euro-coins in its pocket! I must say I'm quite exited about this idea of turning old wool-coats into cute hats, just wish I had more time to take this idea even further.

Rakkain joulukoristeeni

2011-11-30T12:40:00.000+02:00

Koko lapsuuteni, tai ainakin sen mitä siitä muistan, on hänellä ollut kunniapaikka joulukuusen ylimmillä oksilla. Yhtä kauan olen muistojeni mukaan vaatinut saada olla hänen ainoa ripustajansa. Kirkkain kiilto on ehkä vuosien saatossa himmennyt, mutta silti minulle tärkein ja rakkain joulukoriste on tuo yläoksien huilua soittava enkeli. Lapsuuden joulut se soitteli vanhempieni kuusessa, mutta viime vuonna äiti ja isä toivat enkelin meille. Tulen varmasti pitämään sitä niin hellästi ja varoen, että se joku päivä vielä seuraa joko Puntin tai Nupun omaan kotiin - jos he niin haluavat.

Millainen on sinun rakkain joulukoristeesi? Olisi hauskaa nähdä myös muiden bloggaajien postauksia tästä aiheesta, joten ottakoon haasteen vastaan ken haluaa!

Translation: This age-old angel is my favourite Christmas-decoration. I always hang her on the highest branches of the Christmas tree.

Santa-baby...

2011-11-29T23:18:00.000+02:00

Rakas ~~aviomieheni~~ joulupukki,

kuten jo tiedätkin, olen ollut ihan kiltti tänä vuonna. Siksipä olisi mukava, jos jouluaattona muistaisit minua jollain pienellä paketilla. Tiedän, että olen hieman hankala tapaus toivoessani aina jotain kivaa, ihanaa yllätystä, joten tänä vuonna tein ihan tällaisen kollaasin asioista joista voisin pitää. Koska sovimme jo, että tänä vuonna ei törsätä, ovat kaikki kollaasin toiveet yhtä lukuunottamatta alle sadan euron hintaisia.

1. Uusi yökkäri olisi ihana! Stockmannin nettikaupasta löytyvä Lexingtonin pyjama (119€) olisi ihana, mutta myös joku muu samanmoinen olisi oikein passeli. Tärkeintä on että puntit ovat pitkät, minä kun palelen niin herkästi.

2. Kosmetiikka suosikkimerkiltä ei koskaan mene vikaan. Tällä hetkellä tarvetta olisi joko Clinique Clarifying Lotion numero 2:lle (400ml 28,50€/Strawberrynet) tai Anti-Blemish Solutions Clarifying Lotionille (200ml 19,00€/Strawberrynet)

3. Reinot! Nii-in, luulenpa tarvitsevani omat tällaiset, ettei aina tarvitsisi lainailla aviosiippani seitsemän numeroa liian suuria postilaatikolla käydessäni ja roskia viedessäni. Mieluiten käyttäisin tyttömäisen pinkkejä (39€) tai hillitympiä beigejä (29€/Reinokauppa.fi).

4. Olen jumittunut ajatukseen, että tuollaiset tuoksutikut olisivat ihania vaikkapa makuuhuoneessa. Kalahari Span tikut tuoksupulloineen ovat melko dyyrttejä (49,90€/Stockmann), mutta halvempia ja varmasti yhtä ihania löytynee myös muilta merkeiltä

5. Ihanantuoksuisia suihkusaippuoita ei voi koskaan olla liikaa! The Body Shopilta niitä löytyy vaikka kuinka; pehmeää mangoa, suloista kookosta ja uusinta ihastustani Sweet Lemonin makeaa kirpeyttä (250ml suihkugeelit 8€kpl/The Body Shop)

6. Myös La Compagnie Provencen suihkugeeliä (11,50€) - ja vartalovoidetta (17,50€/Stockmann) olisi kiva kokeilla - pakkauksetkin kun ovat niin nättejä!

7. Rakastan tuoksulahjoja. Tänäkin syksynä olen tuoksutellut vaikka mitä ihanuuksia, mutta mielen päällä nyt tällä hetkellä ovat tuo pian minulta loppumassa oleva suursuosikki Acqua di Gioia ( Tuoksupakkaus jossa hajuvesi 30ml ja vartaloemulsio 75ml 49,90€/Sokos) ja Chloé EdT (45,40€/Sokos).

8. Tykkään kovasti lukemisesta, mutta romaanien lukemiselle ei tunnu liikenevän aikaa ei sitten millään. Siksipä olisikin mukava olla näiden kahden kaltaisia opuksia, joita voi selailla silloin tällöin kun aikaa liikenee. Lauren Conradin Stylen voi löytää esimerkiksi Suomalaisesta kirjakaupasta (17,95€) ja Christian Diorin The Little Dictionary of Stylen ainakin Shopbop.comista (15,56€).

9. Välillä olisi mukava kuunnella muutakin kuin radiota tai Rölliä, silloin voisin mieluusti laittaa cd-soittimeen Coldplayn uusimman levyn (15,95€/Cdon.com), jolta Paradise on soinut päässäni siitä asti kun sen ensimmäisen kerran kuulin!

PS. Puntti ei ole vielä ehtinyt sinulle kirjoitella, mutta ainakin tähän mennessä hän on ilmoittanut haluavansa automaton, nukketalon, Angry Birds-lakanasetin ja koiratossut ;)

Translation: All I want for Christmas is yoo-o-o-ooouu! <3

Adventtiarvonta!

2011-11-27T10:04:00.000+02:00

Hyvää ensimmäistä adventtia! Ilma on kaikkea muuta kuin talvinen, harmaa ja tihkuinen, vähän masentavakin. Mutta adventin iloa ja joulun odotuksen riemua se ei poista. Joulu on joulu vaikka olisi kuinka musta. Sytytellään kynttilöitä ja lämmitellään glögiä, kyllä se joulun tunnelma sieltä alkaa löytyä. Ehkä sitä luntakin jossain välissä tupsahtaa, onhan tässä vielä aikaa.

Tämän pimeyden keskellä haluan piristää teitä myös pienellä joulunpunaisella arvonnalla. Jamimamin Facebook-tykkääjien kesken laitoinkin jo aiemmin aamulla arvottavaksi IvanaHelsinki for Luhta Home kaitaliinan Tiira-kuosisena, mutta nyt täällä varsinaisen blogin puolella arvottavaksi laitetaan legendaarista Teltta-kuosia, yhteispaketti josta löytyy kaitaliina ja vyötärömallinen esiliina.

Arvontaan osallistut tavalliseen tapaan kommentoimalla tämän postauksen kommenttiboksissa. Olisi mukava kuulla olisiko teillä esimerkiksi jonkinlaista postaustoivetta, jonka haluaisitte minun toteuttavan? Muistattehan jättää jonkun tunnuksen, jonka avulla teidät saa arvonnan päätyttyä kiinni! Arvonta päättyy 3.12. klo 23.59.

Ja jos se Tiira-kaitaliina kiinnostaa, niin Jamimamin Facebook-tykkäilijäksi pääsee täältä!

Translation: For my finnish readers only, sorry!

Siskolle ja!

2011-11-26T22:32:00.000+02:00

Joku ehkä muistaa kuinka varmaan kuukausi sitten kerroin ostaneeni Mikkelin ekotorilta kaksi suurta ja rumaa villakangastakkia yhteensä kahdella eurolla. No, vähän aikaa annoin ideoiden muhia päässä kunnes keksin mitä niistä voisi tehdä. Isotöisiin projekteihin ei nyt kummemmin liikene aikaa, joten valmistettavan asian olisi oltava joko hyvin pieni tai hyvin yksinkertainen.

Tutkailin hetken KN Collectionilta ostamaani Zoe-hattua ja sain ahaa-elämyksen. Niin kiva hattumalli, mutta saatavissa vain mustana ja harmaana. Ja minulla olisi tässä nyt kahta kivaa väriä, vaaleahkoa khakinvihreää ja syvää joulunpunaista. Siskolla on niin monessa asiassa samanlainen maku kuin minulla, että ehkäpä hän tykkäisi... Ja kuulemma vihreä olisi kiva.

No, tässä se nyt on. Tupsua vailla tosin, siihen täytyy vähän metsästää vielä materiaalia - silmät auki siis kirppiksillä kierrellessä. Hattu kun on nyt 100% kierrätettyä kangasta, niin haluaisin tupsunkin noudattavan samaa linjaa.

Ja tältähän se näytti se esikuva. Aika kommeesti kopioitu vaikka itte sanonkin! ;)

Translation: I made a copy of my Zoe-hat for my little sister. Only the fur pom pom is still missing, need to keep my eyes open for suitable (fake)furs at flea markets.

Mademoiselle ja Billy

2011-11-26T14:27:00.001+02:00

Ei meillä oikeasti mitään Mademoisellea ole, tuo mummiltani saatu noin satavuotias keinutuoli on vaan niin kovasti samanhenkinen, että tykkään sitä siksi sanoa. Vanhasta kaunottaresta on olohuoneen remontin myötä tullut hyvä kaveri uuden vitriinikirjakaappimme, Ikean Billyn, kanssa. Kyllä tuossa kelpaa istuskella ja ihmetellä.

Billyn tilalle oli muuten alunperin tarkoitus hankkia tämä Hemnes-vitriini, mutta livenä Ikeassa se olikin niin heppoisen ja halvan oloinen, että sinne jäi. Ja nyt pari viikkoa Billyn kanssa elettyämme, en kyllä harmittele yhtään - niin on nätti ja näppärä. Ajattomuudellaan se ehkäisee myös kodin liikaa "museoistumista" - siis sitä sellaista kun kaikki tavara alkaa olla niin uskollista jollekin tietylle vuosikymmenelle tai tyylille että se alkaa olla överiydessään ahdistavaa. Nyt fiilis on kevyt ja raikas. Olohuoneen kalustossa on ikätovereita niin satavuotiaille kuin kuusikymppisillekin, unohtamatta muutamaa vastasyntynyttä. Siitä tykkään.

Translation: My grandmother's old rocking chair and Ikea's Billy bookshelves make a nice, timeless pair.

Voi Mulberry...

2011-11-24T18:48:00.001+02:00

..minkä hirveän, karmean kamalan kisan olet laittanut pystyyn! Minä jos kuka haluaisin maailman eniten saada viisi vapaavalintaista, kuitenkin max.6000€ maksavaa Mulberryn tuotetta! En edes katsonut hintaa, valitsin vain ne ihanimmat. Ja nyt jännitän niin hirveästi, että mitä jos omat syyni saada toivelistani toteutettua eivät olekaan ne kaikista parhaimmat. Vaikka minä ihan totta tarvitsen ja haluan nuo kaikki viisi ja pitäisin niitä niin hellästi ja hyvin!

Ihania! Tuosta näkyvistä puuttuu vielä suuri matkalaukku, joka olisi täydellinen matkoilla.

Jos sinä nyt haluat olla niin ikävä ihminen, että luulet haluavasi Mulberryä enemmän kuin minä, niin voit yrittää etuilla täällä.

Translation: Kindly do not enter Mulberry's Wish List-competition as I'm determined to win. Thanks.

Huiskin haiskin

2011-11-24T15:55:00.000+02:00

Tällaista täällä meillä yleensä on... Vaikka olisi juuri ollut siivouspäivä (ei tosin päde tähän kuvaan), on tunnin päästä siivouksesta jo lelut levällään ja puolipitoisia vaatteita epämääräisissä mytyissä pitkin poikin. Nupun uusi mieliharrastus on eteisen kenkähyllyn tyhjentäminen tasaisin väliajoin ja Puntti taas nauttii kun saa kannella lelujaan yläkerran "omasta huoneestaan" (=onneton huonekyhäelmä muinaisessa köökissä) alakertaan. Kivaa.

No, onneksi siedän itse aika hyvin epäjärjestystä ja sitä että siivouspäivä toteutuu todellisuudessa nykyään ehkä kahden viikon välein. Kodin puunaamiseen kun voi käyttää aikaa koska vain, mutta nämä minun pienet mussukkani ovat pieniä juuri nyt. En siis todellakaan stressaa, toivottavasti ette muutkaan äidit.

Translation: Our home exactly as it is. While my children are so small I refuse to stress about cleaning and keeping everything in place.

Kylmä kulma

2011-11-17T08:30:00.000+02:00

Tässäpä yksi kotimme nurkista, jota ei täällä blogissa ole vielä aikaisemmin vilauteltu. Eteisestä kun avaa lasi-ikkunaisen oven, pääsee tähän portaikon ylänurkkaan, jossa tähän aikaan vuodesta alkaa ollaa jo melkoisen kylmää. Vaikka kellarin takkaa yrittäisi kuinka muistaa lämmittää, ei eristämätön tila kauaa pidä lämpöä sisällään ja kylmyys hiipii tänne asti. Viime talven pahimmilla pakkasilla oli kellarissakin välillä muutamia miinusasteita. Hrrr, miettikää kuinka hauskaa se on silloin kun olet menossa suihkuun...

Kuten kuvasta huomaa, ei remontti ole edennyt tänne asti, vaan nurkka on prikulleen alkuperäisessä tilassaan - puusta veistettyä verhotankoa myöten. Jotain söpöä siinä kuitenkin on, varsinkin nyt kun olen saanut sopivan verhon ommeltua ja ripustettuani paikoilleen parhailta ystäviltäni saamamme tuikkulyhdyn ja naulakon. Ikkunassa tuikkiva kynttilä lämmittää edes ajatuksena kun eteisen oven avaa tuonne hyiseen kylmyyteen.

Mutta nyt, pari puuta lisää olohuoneen takkaan, jotta meillä on lasten kanssa lämmin yläkerta jonne palata kun kohta lähdemme kellariin hyiselle suihkureissulle. :)

Iloa kolmeksi vuodeksi

2011-11-13T13:28:00.001+02:00

Hertan supervinkistä innostuneena oli pakko kaivaa luottokortti esiin ja kliksutella mieleistä luettavaa kotipostilaatikkoa kohti. Eilen Sokokselta ostamani britti-Marie Claire maksoi himppasen alle kympin - nopeasti laskettuna tälle kotiinkannetulle US-versiolle tulee hintaa $2,83..., eli pyöreästi 2,10€ per lehti! Ei kuulkaas tarvinnut kauaa miettiä että tilaanko vai en.

Ja kyllä, oli pakko pistää tilaukseen myös tuo pieni pätkä Elleä, kun se niin oli edullisesti kylkiäisenä. No haloo, $5 (+$33 postikulut, huom)!

Tilausvinkkejä kannattaa lukea lisää Hertan blogista ja klikata sitten itsensä tänne tilausta tekemään!

Haaveissa siintää Lokki

2011-11-10T08:54:00.000+02:00

Sain mieheltä luvan (isot sisustushankinnat ovat tietenkin yhteisiä päätöksiä), että jos vaan jossain välissä meillä/minulla on sopivasti väljää rahaa, voin mennä ja ostaa meille Yki Nummen 50-luvulla suunnitteleman Lokki-valaisimen. Mielestäni se olisi täydellinen 50-luvulla rakennetun talon keittiöön. Eikö teistäkin?

Kuva

Translation: The Lokki-lamp by Yki Nummi will be in my kitchen someday....

Laukkuhaikailua...

2011-11-09T09:32:00.001+02:00

Näin tämän kaunokaisen syyskuussa Firenzen lentokentällä kauniin ruotsalaisneitokaisen olalla keikkumassa, eikä se sen koommin ole poistunut mielestäni. Oi Daria, tulisitpa tänne meille. Tykkäisin sinusta niin kovasti ja pääsisit minunkin olallani näkemään vaikka mitä - haluaisin sinut mukaani nimittäin kaikkialle, minne suuri arkilaukkuni ei vaan sovi. Olet varmasti hintasi (595€) arvoinen, mutta juuri nyt en voi sitä summaa maksaa. Ehkä joku päivä vielä... Säästän hieman ja haen sinut kotiin. Meistä tulee vielä parhaat kaverit.

Mulberry Daria Mini Satchel

Translation: I'm dreaming of owning Mulberry's Daria Mini Satchel. Right now the 595€ price tag is a bit too much for me, but some day I'm sure I'll have saved enough pennies to take her home. Sigh...

Carnations - I think they're making a comeback

2011-11-08T08:10:00.000+02:00

Niille, jotka eivät joko tiedä tai muista, otsikko viittaa Sinkkuelämää-sarjan jaksoon, jossa Charlotte ja Carrie jutustelevat Bergerille naisille annettavista kukkasista. Charlottesta poiketen, en näe neilikoita täytekukkasina, vaan kuten Carrie sanoo:"I think they're making a comeback". Oikeasti olen kyllä tainnut pitää niistä aina, mutta pitkään ne ovat olleet jotenkin unohduksissa. Suloiset, söpöiset, ihanat neilikat....

Omani ostin siivouspäivän palkinnoksi Karisman uudesta Citymarketista avajaistarjoushintaan 4,95€. Seitsemästä varresta riitti kolmeen maljakkoon. Tässä niistä pienin, joka löytyi siltä taannoiselta kirppiskierrokselta Mikkelistä viidelläkymmenellä sentillä (!).

Aivan kuin kumihattupoikakin olisi vähän tohkeissaan vierellään olevista kaunokaisista...

Translation: I <3 carnations! To me, they're not filler-flowers, but lovely and sweet just by themselves. Seems like the boy with the rubber hat likes them as well...

Uusin aarre

2011-11-07T08:07:00.000+02:00

Juuri kun kerkesin parjaamaan Lahden kirppiksiä mikkeliläisiin verrattuna, hyppäsi eteemme sellainen löytö että oksat pois! Liikumme nykyään aika harvoin Anttilan kulmilla, varsinkaan jalan, mutta viime keskiviikkona satuimme kuitenkin olemaan siellä päin liikenteessä. Tarkoitus oli mennä Vesijärvenkadulle rullaverhoja etsimään, mutta kun katse osui Sozon näyteikkunassa komeilleeseen senkkiin sanoivat jalat stop siihen paikkaan.

Ihastelimme ja mittasimme ja totesimme tämän vanhan Askon kaunokaisen olevan juuri passeli pian valmistuvaan olohuoneeseemme. Pienistä naarmuista viis, ne kyllä korjaantuisivat.

Ja äkkiäpä korjaantuivatkin! Kyllä sen tietää kun jokin esine tai huonekalu on sydämellä valittu - sen nimittäin haluaa käyttöönsä nyt eikä kohta! Niinpä haimme lauantaina Fasetista restaurointiöljyä ja hienonhienoa teräsvillaa, joiden avulla isihenkilö taikoi kuin kädenkäänteessä senkistä näin upean ilmestyksen:

Niin, kuten kuvasta huomaa, olohuone ei siis todellakaan ole vielä valmis, mutta tämä ei vaan voinut odottaa! Lauantai-ilta kuluikin rattoisasti matolla pötkötellen, kynttilöitä poltellen ja huonetta fiilistellen:"Tästä tulee vielä niiiin hieno!". Harmi vaan että telkkarimme on noin iso ja ruma, senkki olisi huimasti nätimpi ilman sitä.

Eteisen valaisin

2011-11-06T10:41:00.001+02:00

Eteisvalaisin, hippusen tingityllä 40 euron hinnalla Mikkeliläisestä osto-ja myyntiliikkeestä. Ihana! <3 Odottelee nyt kavereikseen Ken kiuruista kaunein-tapettia, valkoista helmipaneelia ja maalattua lattiaa....

Translation: Our new lamp! I love it!

My new best friend - Zoe

2011-11-06T09:54:00.000+02:00

En voi kieltää toisten blogien ostohimoa aiheuttavaa voimaa. Kun riittävän monessa paikassa olin törmännyt nimeen KN Collection, oli pakko mennä selaamaan yrityksen nettisivut ja ihastumaan itsekin. Siellä se nökötti tätihattujen seassa pipotytön ihastus - Zoe. 100%villaa koristuksenaan pieni tupsunen kettua (hui!), mikä voisi paremmin lämmittää talven tuiskuissa?

Nettikaupan puuttuessa tilaus sujui mallikkaasti sähköpostin välityksellä ja blogistani johtuen sain vielä 15% alennuksen (Kiitos!!!). Voin kertoa, että tänä talvena pipot taitavat jäädä aika useasti paitsioon aamuisin pään lämmikettä valitessani. On tuo Zoe vaan niin söpö.

Trasnlation: I bought a new hat! Zoe is 100%wool with a pom-pom made of fox. Made in Italy for KN Collection. And oh-so-cute!!!

Kuva-arvoitus

2011-11-01T22:05:00.000+02:00

Onko alla näkyvässä kuvassa näkyvä möhkäle:

a) kohtuullisen friikki maljakko?

b) omituisen iso tuikkulyhty?

c) jotain ihan muuta?

No kyllä, arvasitte ihan oikein. Ceellä mennään. Kyseessä on nimittäin tulevaisuuden tuunausprojekti nimeltä eteisen valaisin! En tiedä mikä tuossa tuollaisessa kohokuvioidussa lasissa nyt oikein viehättää, mutta olkoon syy mikä hyvänsä lähti tämä viikonloppuna mukaan Mikkelin Ekotorilta. Ja sananmukaisesti siis lähti! Kun kassan setä ei löytänyt kyljestä hintalappua, totesi hän sen olevan sitten ilmainen. Voin kertoa, että minua ei haitannut (olisin ihan ilolla maksanut tuosta vaikka kympin!). :)

Katossa tätä ei kyllä tulla hetkeen näkemään, sillä löysimme viikonloppuna myös ihan valmiin valaisimen. Se löytyi eräästä osto-ja myyntiliikkeestä, myöskin Mikkelistä. Ja halvalla senkin! Ei nyt sentään ilmaiseksi, mutta 40€ arviolta 50-60-luvun priimakuntoisesta valaisimesta ei todellakaan ole paljon jos vertaa vaikkapa lahtelaisen Fasetin hintoihin. Tuosta valaisimesta tulen varmasti postaamaan vielä kuvien kanssa, joten ei siitä sen enempää.

Mutta niin, suunnitelmissa olisi, että tästä lasimöhkäleestä tulisi aikanaan valaisin niin sanottuun tuulikaappimme. Tällä hetkellä tuulikaapissa ei ole valaisinta, mutta eipä sinne tule myöskään sähköä mistään suunnasta, joten projektilla ei tosiaankaan ole mikään kiire. Saan siis rauhassa koluta kirpputoreja sopivan valaisimenkannan toivossa.

Voisin kyllä viikonlopun kiertelyn jälkeen todeta, että kyllä vaan on kirppistely ja muu vanhan kaman ostaminen paljon mukavampaa armaassa Mikkelissäni kuin Lahdessa. Erityisesti hintojen puolesta. Hankin viikonlopun aikana siis tuon möhkäleen, kolme erilaista lasimaljakkoa, sen eteisen valaisimen, Puntille farkut, itselle lähes käyttämättömät (pohjien kuviotkin ihan kulumattomat) Vagabondin ballerinat ja kaksi jättimäistä ja karmeaa, mutta materiaaleiltaan aivan mahtavaa villakangastakkia (=omiin ompeluksiin) vain hieman reilulla viidelläkympillä!

Aivan käsittämättömät olivat kyllä noiden villakangastakkienkin hinnat. Molemmat olivat siis priimakuntoisia, toinen punaista 100%villaa ja toinen khakinvihreää 80%villaa 20%polyamidia - ja hinta 1€/kpl. Siis yksi euro?! Vaikka takin malli olisi kuinka last season, on tuo minusta aivan järjetön hinta. Mutta hei, kuuletteko minun valittavan? No ette todellakaan. :)

Translation: I got this glass thingy from here last weekend. I plan to make a lamp of it!

Hups, kun tuli hyvää!

2011-11-01T19:30:00.003+02:00

Salaatit on vähän mystisiä juttuja. Välillä ne eivät onnistu vaikka tarpeiksi olisi hankkinut vaikka mitä herkkuja, joiden takuuvarmasti kuvittelisi sopivan yhteen. Sitten toisinaan taas ne onnistuvat juuri silloin kun heittelet sekaisin vähän mitä satut kaapista keksimään. Tänään kävi juurikin niin.

Toki osa aineksista oli jollain tapaa jo suunniteltuna, mutta uskon että se "wau, miten hyvää"-makuelämys tuli tähän nyt aivan sattumalta. Kävi nimittäin niin, että kaapista löytyi:

- maustamattomia kanafileitä

- jääsalaattia

- kurkkua

- kirsikkatomaatteja

- juuri ja juuri hapessa oleva puolikas punasipuli

- muutama purkin pohjalla killunut aurinkokuivattu tomaatti

- ehkä ruokalusikallinen myös purkin pohjalle jäänyttä pestoa

- öljyä ja balsamiviinietikkaa

- Brex-leipäsnacksejä (valkosipuli)

- mozzarellapalleroinen

- suolaa, pippuria, hunajaa ja currya

Ja salaattihan niistä valmistui. Salaatit repien pienemmäksi ja perään pilkottuna kurkut, tomaatit ja mozzarellat. Kanat pannulla kypsäksi sipulin kanssa ja mausteeksi edellämainitut listan häntäpäästä. Kaikki ainekset kulhossa sekaisin ja päälle vielä soosi, joka sekoittui pestopurkissa hyrskytellen siitä lopusta pestosta, öljystä ja balsamiviinietikasta. Puntti (perusjuntti) ei tavallisesti salaateista piittaa, mutta tämä upposi tuolle pikku-ukollekin oikein mallikkaasti.

Na-mi

Translation: I managed to make a salad so yummy that I felt the need to share. If you'd like to taste something superyummy, all you need is: lettuce, cucumber (diced), cherry tomatoes (halved), sundried tomatoes (cut into small pieces), mozzarella cheese, garlic-flavoured bread snacks/croutons and chicken that is cooked with red onion and seasoned with salt, pepper, some honey and a pinch of curry. Toss these together and add a dressing mixed of pesto sauce, oil and balsamic vinegar. Yum-my!

Haikeutta

2011-10-31T21:10:00.000+02:00

Tänään on ollut jotenkin haikea fiilis. Työt alkavat viiden viikon päästä ja se on aivan liian pian. Tuntuu surulliselta huomata miten yksi ajanjakso elämässä on jälleen virallisesti päättymässä. Minulla ei ole enää vauvaa, eikä suunnitelmissa ole lisää tulossakaan (vaikka koskaanhan ei tiedä miten elämä kuljettaa). Nuppu on minun viimeiseni ja hänkin kohta jo niin iso. Puntista nyt puhumattakaan.

Kohta eletään sitä arkea, jossa aamuisin tiet eroavat ja päivisin ikävöidään. Iltaisin ehkä kiukutellaan toisillemme ikäväämme, mutta käperrytään silti halien toistemme viereen nukkumaan. Kahtena viikkona kuudesta tapaamme isiä vain viikonloppuna ja öisin unipesäämme kömpivänä haamuna, kun hän iltavuoroviikoillaan elää täysin eri rytmissä kuin me muut. Voinpahan kokea miltä tuntuisi olla yksinhuoltaja.

Samaan aikaan kun kaipaan työpaikalleni toteuttamaan itseäni, sitä minää, joka ei ole äiti, haluaisin lisää näitä päiviä joiden aamut alkavat ulkona omalla pihalla touhuten ja päättyvät illalla yhdessä laulaen ja tanssien. Ja joina saan päivittäin käpertyä päiväunille kaksi pientä tuhisevaa, maailman suloisinta otusta kainalossani. Mahdoton yhtälö, tiedän.

Ennen äidiksi tuloa luulin, että äitiydessä rankinta olisivat yöheräilyt ja oman ajan puute. Eivät ne ole. Kaikki nämä tunteet ovat.

Illan haikeuteen vähän ihanaa musiikkia, jota tänään Puntin kanssa tanssahdeltiin. I <3 Regina.

Translation: I'm feeling sad about going back to work in 5 weeks - I will miss my babies so much! A new phase in life is beginning and it's not going to be all easy. I've come to notice that the hardest part in being a mum is not having to wake up at night or the lack of your own time - it's all these emotions you have to go through that are the most difficult to deal with.

Ajankohtaista

2011-10-30T22:34:00.000+02:00

Työn ja perhe-elämän yhdistäminen ja kaikki siihen liittyvä paine ja ahdistus - mikä voisi olla ajankohtaisempaa nyt kun töihinpaluuseen on aikaa enää vaivaiset viisi viikkoa? Kun pääosassa on ihana Sarah Jessica Parker, kuulostaa Täydellä teholla yötä päivää-elokuva sellaiselta, joka on pakko nähdä! Ainakin traileri vaikuttaa lupaavalta:

Translation: I think I have to see I Don't Know How She Does It starring the lovely Sarah Jessica Parker.

Versace for H&M - Hates it!

2011-10-30T21:59:00.000+02:00

Blogini peruspositiivistä virettä ylläpitääkseni ajattelin ensin olla kokonaan postaamatta aiheesta H&M+Versace. Joku pieni pirulainen olkapäälläni kuitenkin vaatii, että päästän ilmoille sen ajatuksen, joka minulla päällimmäisenä kyseisestä mallistosta (tai ainakin niistä osista, joita olen siitä eri paikoissa nähnyt) on, eli:

YYYYYÄÄÄÄK!

Siis ihan oikeasti. Kukkakuosia yhdistettynä toiseen vielä räikeämpään kukkakuosiin, niittejä jotka olivat "in" vissiin kaksi vuotta sitten, kokovartalopinkkiä miehille, isoja kultanappeja... eih, elämänkäsi. Joo, tiedän kyllä että Versacen "tyyli" on jo valmiiksi varsin räikeä ja minun makuuni halvan oloinen ja tyylitön, mutta yhdistettynä H&M:n aitoon halpuuteen on lopputuloksena jotain aivan järkyttävää, suorastaan "kaaseeta", kuten Puntti asian ilmaisisi.

Kuuminta hottia vuonna 2011 - ihan oikeesti?

Oikeastaan ensimmäinen ajatus, joka mallistokuvia nähdessäni mieleen nousi, oli:"Are you kidding me?". Jotenkin on sellainen fiilis, kuin tässä nyt testattaisi että miten pitkälle näiden yhteistyömallistojen kanssa voidaan mennä. Että kuinka karseita rytkyjä voidaan tehdä että pelkkä luksusbrändin nimi riittää niiden ostoperusteeksi? Ja kuinka korkealle näiden tekstiilihirvitysten hintaa voidaan nostaa, että niille vielä löytyy ostajiakin?

Vaihdetaan vyötärönauhaan Lindexin laput - kuka on vielä kirkuen jonossa ostamassa näitä?

Voin kertoa, että tästä yhteistyömallistosta en todellakaan tarvitse yhtäkään vaatekappaletta tai asustetta. Siis en todellakaan. Voi kunpa H&M tekisi yhteistyömalliston jonkun oikeasti kiinnostavan ja ajankohtaisen merkin tai suunnittelijan kanssa....

Entäs te? Oletteko jo laatimassa sotasuunnitelmaa 17. päivän varalle vai onko se teille, kuten minullekin, vain yksi päivä muiden joukossa? Että voisi mieluummin vaikka siivota?

Translation: Versace for H&M - skanky, nasty, trashy and cheap. Not for me, thank you very much. Sorry, Ms D.

Onnea Suvi!

2011-10-27T16:32:00.000+03:00

Olit random.orgin arpoma 12. kommentoija (kun poisluin tuon omituistakin omituisimman Louboutin-spämmin) ja siten Jamimami-blogin 2-vee-arvonnan voittaja! Onneksi olkoon! Laitan sinulle ihan pian sähköpostia!

Kiitos kaikille osallistujille mukavista kommenteista. Parempi arpaonni ensi kerralla. :)

Translation: We have a winner - it's Suvi, the 12th person to comment on the Blog lottery-post.

In my bag

2011-10-26T16:26:00.000+03:00

Sarjassamme perus-blogipostauksia toteutusvuorossa The Kassipostaus. Tätähän en ole koskaan toteuttanut, vaikka varmaan lähestulkoon kaikki muut bloggaajasiskot ovatkin - ja aikoja sitten. Eli, käsveskain ja sen sisältö. Tunnetustihan äitien käsilaukut ovat ääriään myöten täynnä ja sisältävät mitä erikoisempia juttuja, enkä minä ole tässä asiassa mikään poikkeus. No, tällä viikolla kassiin ei ole päässyt eksymään ihan niitä omituisimpia asioita, vaan sisältö on tasan tarkkaan se mitä alla olevat kuvat paljastavat (sensuroin vain ja ainoastaan kassin pohjalla nuhjaantuneet Tena-näytteet - not so very pretty, haha).

Päivittäisessä käytössänihän minulla on jo kolme vuotta hyvin palvellut Marc by Marc Jacobsin musta olkalaukku. Hetkeäkään ei ole kyllä tuota ostosta tarvinnut katua, niin hyvin se on tehnyt kaikki muut aiemmin omistamani käsilaukut tarpeettomiksi. Tavaraa mahtuu mukaan juuri sopivasti (tai no, ehkä vähän liikaakin) ja olalla kannettavuus on ehdoton plussa käsiään jatkuvasti tarvitsevalle mamille.

Ja tämän verran se ainakin vetää sisäänsä! Tässä siis laukun tämänhetkinen sisältö ulos kaadettuna... kiva rojuläjä.

Lompakko on Tiger of Swedenin, neljä vuotta sitten Stockmannilta ostettu ja vieläkin ihan loistokunnossa! Hyvä hankinta siis. Kännykkäni on niin aataminaikainen ja ruma, että hyvä että kehtaan sitä täällä näyttää... mutta menköön. En kuitenkaan halua vaihtaa sitä ennen kuin se lopullisesti hajoaa, enhän kuitenkaan tee kännykälläni yhtään mitään muuta kuin soittelen - sitäkin aika harvoin (tekstarit - voi yök). Pikku-Moleskine on mukanani aina ja siihen kirjataan niin kauppalistat, remppaidikset kuin työhajatuksetkin. Pari lainausta: "yleisilme tosi pesty ja haalistunut, kuin auringossa kuivaneita merivedessä moneen kertaan lutrattuja vaatteita", "-siis tosi ysäriä!", "42 Sawile Row", "minttusuklaata, hirveesti herkkuja, leipää". Avaimilla ei ole tuon kummempaa avaimenperää, sillä napsautan ne aina kiinni laukussani itsessään sisäpuolella roikkuvaan avainnauhaan (sekin tosi kätevä juttu - avaimia ei tarvitse koskaan hapuillen etsiä kun ne saa aina käsiinsä nauhasta vetäisemällä!)

Lääkekaappi. Mutsi huoltaa vaivan kuin vaivan, missä ja milloin vain. Jopa isukin piilarihuolto pelaa, hehe.

Tavallisesti lapsilla kulkee mukana ihan oma hoitolaukkunsa (se karmea sairaalasta saatu vihreä Libero-kassi, voi yök taas meitä), mutta ihan lyhkäisillä pyrähdyksillä pärjätään tällaisellakin setillä: vaipat molemmille, harso, Nupulle ruokaa+pitkä mehulusikka (superkätevä noiden korkeiden ruokapurkkien kanssa) ja monitoimihuivi, joka on toiminut niin imetyshuivina, kevyenä peittona kuin säädyllisyyslisänä Intian työmatkalla (=liian suuret pääntiet kätevästi piiloon).

Erilaista paperirojua tuntuu kerääntyvän laukkuun ihan kuin itsestään. Tällä kertaa sieltä löytyi vähän Kelan papereita, seurakunnan kuorta, äidiltä saatu K&T, Stagen liput, Puntin MyCurryssä taiteilema väritystehtävä lastenlistoineen, sekä S-, että K-ryhmän mainostusta ja esite Lahden kaupunginteatterin Cabaret'sta, jota kovasti tahtoisin päästä katsomaan.

Vaikka en olekaan tunnettu siitä, että ravaisin pitkin päivää meikkiäni korjailemassa, löytyy minultakin muutama pikku juttu joilla olemustaan voi pikaisesti raikastaa jos tarve vaatii. Nopeimminhan tuollainen freesaus käy huuliin panostamalla, joten kassin uumenista löytyy huulijuttuja niin voiteen, kiillon kuin punankin muodossa. Hiukset saa äkkiä ojennukseen parilla pinnillä (hiuslenkkihän kulkee lähes poikkeuksetta mukana joko ihan hiuksissa kiinni tai sitten tyylikkäänä rannekoruna ;)) ja kuivat kädet tykkää kovasti tuosta Dermosilin pähkinä-käsivoiteesta (se muuten tuoksuukin ihanalle!). Mieheltä saatu Snön kaulakoru on tällä hetkellä ihan suosikkini ja löytyy usein kassin pohjalta - tämä siksi, että se sattuu olemaan usein tiellä Hippua syöttäessäni ja unohtuu sen riisuttuani aina sinne. Noh, löytyypähän helpommin ;)

Translation: My bag and what it has eaten - a bit too much maybe?

Le Pönttis

2011-10-26T14:29:00.000+03:00

Koska pönttiksenä tunnettu pönttöuunihuoneemme on edelleen esittelykelpoisin osa kodistamme, esiteltäköön sitä jälleen kerran. Saattepahan todistusaineistoa siitä, että saanpa joskus minäkin aikaiseksi vähän siivoilla ja järjestellä. Jännästi se virkistää, vaikka vaihtelisi vain ihan muutaman pikku esineen paikkaa.

Eikö olekin muuten ihana tuo valkoinen puusohva? Äitini osti sen meille kesällä Mikkelin Ekotorilta 85eurolla! Maalia se kyllä kaipaisi pintaansa, mutta vielä ei tänä kesänä saatu aikaiseksi. Ensi kesänä raahataan tuo sitten pihalle hiottavaksi ja maalattavaksi - noin isoa ja sottaista puuhaa ei kamalasti viitsi sisällä tehdä. Sohva aukeaa noin 120cm leveäksi ja siinä onkin lasten kanssa nukuttu jo monet makoisat päiväunet sellaisina päivinä kun isi yövuoron jälkeen on vallannut yläkerran omille unilleen.

Onpa muuten hyvä ettemme purkaneet noita alimmassa kuvassa näkyviä komeroita. Muistan kun taloesittelyssä ensimmäistä kertaa kiertäessämme olin mielessäni ensimmäisenä purkamassa silloin mielestäni niin turhia ja tilaavieviä kaappeja. Kyllä tuon huoneen fiilis olisi aivan erilainen ilman noita! Ja vaikka ne eivät ihan kokonsa verran tavaraa imekään, niin kyllä kumman paljon mahtuu silti.

Translation: This is our secong living room, which we call Pönttis (don't ask...).

Getting there

2011-10-25T21:57:00.001+03:00

Muistaakseni kesäkuussa (!!!!) tapettien repimisellä alkanut olohuoneen remppa alkaa pikkuhiljaa näytellä valmistumisen merkkejä. Siispä, hieman kuvatodisteita tapahtumista (niin, ne tapetinrepimiskuvat menivät sen edellisen kovalevyn mukana, mutta tässä näitä syksyisiä):

Ai että, eikö olekin hillittömän kaunis tuo takka alkuperäisessä asussaan? Aijai, kyllä silmä lepää tuossa päällemaalatussa punatiilessä, kuu ja tähdet-kuvioisissa kivitasoissa ja ihan vaan hemmetin räjähtäneessä ulkomuodossa muutenkin.

Työvaiheita olikin sitten yllättävän monta. Ensimmäiseksi mies maalasi luukun ja muut mustat osat kuumuutta (400 astetta) kestävällä mustalla spraymaalilla. Tätä seurasi vaihe: Remonttiässää, remonttiässää ja vielä kerran remonttiässää. Kun kolmannenkaan remppaässäkerroksen jälkeen takan pinta ei valkaistunut, vaan puski uumenistaan jotain kellertävää, käännyimme RTVn asiantuntijoiden puoleen.

On aika todennäköistä, että olohuoneessamme on aikoinaan 50-luvulla ja myöhemminkin polttaa kähyytelty ja siitä muistoksi on jäänyt ah-niin-ihanaa nikotiinia, joka nyt puski maalinkin läpi. Vesiliukoinen remppaässä ei valitettavasti sen kanssa taistelussa pärjää, joten aseeksi oli otettava liuotinohenteinen maali. Sitä riittikin sitten yksi kerros ja nikotiini oli selätetty! Jes!

Ensimmäinen laattavaihtoehtomme näytti tältä. Ihan ookoo, joo, mutta onhan se nyt ihan järjettömän tylsä! Vietiin takaisin Kodin Terraan jossa kiltisti ottivat vastaan kun oli ihan täysi ja käyttämätön paketti (mitä nyt vähän mallailtiin vaan).

Uudet ja tsiljoona kertaa hienommat laatat löytyivät Starkilta ja kylläpä osui nappiin niiden kokokin! Paljoa ei miehen tarvinnut leikata ja mallata, ihan ovat kuin tuohon tehdyt!

Päällimmäisenä takan pintaan vedettiin kaksi kerrosta Kolibri Sandia menetelmällä mies levitti ja minä tulin perästä juuriharjalla kuvioita huiskien. Kumpikaan meillä olleista kuvioteloista kun ei ollut mieleeni, oli kuviot tehtävä ihan itte.

Ja tadaa! Näin hienolta se näyttää nyt! Luukkuja mies viimeisteli vielä uudelleen mustalla (tällä kertaa siveltävällä) maalilla, kun ne ottivat teippauksista huolimatta vähän kolibrin roiskeita osakseen) ja tuonne alimmalle tasolle on vielä tulossa pelti (jotta tuhkaluukun ympäristö olisi helpompi pitää puhtaana). Nätti vai mitä?

Ainakin Nupulle kelpaa. ;)

Ja niin, remppa jatkuu... Kuten kuvista huomaa, myös tapetit on nyt saatu jo seinään - enää puuttuu lattian maalaus, ja toinen kerros lattiamaalia, ja kolmas.... ja kattolistat, jalkalistat, verhotangot, verhot.... jne. Tekemistä riittää. Onneksi ei kuitenkaan ole mihinkään kiire. Kuten huomaattekin, nyt maltetaan tehdä ihan ajan kanssa. :)

Translation: We're renovating our living room and the fireplace is now finished! Isn't it loads nicer than before? At least my baby girl "Nuppu" thinks so. ;)

No se palkinto!

2011-10-23T18:42:00.000+03:00

Pähkäilin ja pähkäilin ja sitten viimein keksin mitä arvonnan voittaja tulee saamaan palkinnoksi. Se on jotain sellaista, mistä itsekin valtavasti ilahtuisin (vinkkinä vaan kaikille joululahjaa pohtiville hehe) ja jotain sellaista, mistä uskon ainakin monen (ehkä jopa kaikkien) pitävän. Siis - 25dollarin shoppailulahjakortti Shopbopiin, joka on uusin nettikauppaihastukseni sekä pienet maistiaiset uusia Royalin suklaita!

Lahjakortti on täysin omista varoistani (enkä ole Shopbopin kanssa missään yhteistyössä) ja suklaat löysin lauantaina postilaatikostamme (koska unohdettiin tarkistaa postit perjantaina - oli muuten aika kylmää suklaata!). Leaf nimittäin aika ajoin lähettää minulle tuoteuutuuksia maisteltavaksi ja tällä kertaa saimme suklaata. Koska meillä on nykyään ainakin kova yritys pitää ainoastaan lauantai herkkupäivänämme maistelimme vain vähän tummaa ja vähän maitosuklaata ja päätimme, että loput ovat sitten voittajalle (tummaa suklaata sekä tummaa pähkinäsuklaata) - pysymmepä sitten edes jollain syyllä erossa noista herkuista loppuviikon!

Onnea siis nyt jo osallistuneille, sekä teille joilla vielä on arvontaan osallistumatta!

Translation: I've decided the prize for the blog lottery, so it's no longer a surprise! The prize is $25 gift certificate to Shopbop (my new favourite!) and some Royal-chocolates I got from Leaf. Once again good luck!

Kaksintaistelu

2011-10-21T15:06:00.000+03:00

Ihastuin punaisiin, katseenvangitsijoihin, räväyttäjiin. Ihastuin mustiin, tyylikkäisiin, aina passeleihin. Halusin molemmat. Mietin järjellä. Olin tylsä. Otin mustat. Mokkasaapikkaat 59,95€ H&Mltä.

Translation: I bought the black ones! 59,95€ from H&M.

Random

2011-10-21T13:37:00.000+03:00

Monessa blogissa on viime aikoina kiertänyt 10 satunnaisen faktan haaste. Kun tässä nyt ei tärkeämpääkään asiaa ole, niin rustataan nyt sitten itsekin ne vaaditut kymmenen haja-ajatusta. Toivottavasti en ole näitä täällä aikaisemmin jaaritellut!

1. Opin ihan oikeasti ajamaan autolla vasta kun viimeinen poikaystäväni (=nykyinen mieheni ;)) seurustelumme alussa pakotti minut autonsa rattiin. Jännitin niin paljon, etten suostunut ottamaan häntä edes kyytiin ja olin aivan paniikin vallassa ne muutamat ensimmäiset kerrat kun ihan itse ajelin silloiselle työpaikalleni. Nykyään olen mielestäni ihan hyvä kuski, en jännitä enää edes Lahden keskustaa, vaikka pitkään kammosin sitäkin. Mutta hei - ajoinkin kortin kaupungissa, jossa siihen aikaan oli tasan yksi liikenneympyrä ja yksisuuntaisiakin taisi olla juuri se sama määrä!

2. Mulla on nykyään jo aika pitkä tukka! Sen verran vähän on viime aikoina tullut omia kuvia tänne laiteltua, ettette tiedäkään että latvat hipovat jo lähes puolta selkää! Olisi varmaan aika varailla taas aikaa kampaajalle, ettei ihan hulvattomaksi mene...

3. Olen miestäni parempi sytyttämään tulen takkaan - hän on jopa itse sitä mieltä!

4. En ole koskaan käynyt partiota, vaikka jostain kumman syystä hyvin monella minut tavanneella/tuntemallani ihmisellä on sellainen harhaluulo. Se on sitäkin jännempää siksi, että olen (lapsuuden)perheeni ehdottomasti vähiten erähenkinen ihminen!

5. Olen valmistumiseni jälkeen käynyt opiskelukaupungissani Kuopiossa tasan yhden kerran ja tekisi kovasti mieli pitkästä aikaa siellä käydä. Tarkoitus oli käydä jo menneenä kesänä, mutta ehkä reissu siirtyykin nyt seuraavalle kesälle. Haluan niin kovasti näyttää omalle perheelleni, että missä se äiti nyt onkaan asustellut. Kuopion jälkeen ei tarvitsisi enää käydä kuin Huddersfieldissä Englannissa, niin olisi kaikki paikat esitelty - Helsingin kämpänkin muistan osoittaa suurin piirtein jokaisella reissulla Itäkeskukseen, vaikkei siellä tullut asuttuakaan kuin onnettomat kuusi kuukautta. Hassua miten tärkeältä voikaan tuntua tuollainen itsensä merkitseminen toisten kartoille.

6. Itken usein lukiessani lehtiä. Viimeksi tällä viikolla kyynelehdin lukiessani uusimmasta Trendistä juttua nuorista leskistä. Ikätovereiden kurjista kohtaloista luettua tunsin itseni jälleen kerran niin epäreilun onnelliseksi - miksi he eivät saaneet tätä samaa? Kuolinilmoituksiakaan minun ei kannattaisi vilkuilla - samaistun aina ihan liikaa omaisten jättämiin jäähyväisteksteihin.

7. En ole koskaan syönyt etanoita - haluaisin kyllä maistaa!

8. En ole ollut päivääkään työton. Aloitin suunnittelijan assistenttina heti seuraavana maanantaina valmistujaisteni jälkeen ja jatkoin sieltä puolentoista vuoden jälkeen suoraan nykyiselle paikalleni. Opiskeluaikoina olin kaikki lomat pesulassa ja lukiolaisena tienasin taskurahaa ohjaamalla seurakunnan kerhoja ja naisvoimisteluseuran liikuntaleikkikoulua ja tyttöjen voimistelua.

9. Inhoan, kun ihmiset puhuvat vaatteiden "hamstraamisesta". En tiedä miksi, mutta jotenkin se ärsyttää minua aivan suunnattomasti. Itse haluan, että vaatteet ovat erityisiä ja niiden hankkiminenkin mieluummin jotain spesiaalia kuin jotain mitä voi verrata vaikkapa pakollisiin ruokaostoksiin. Hamstratkaa perunoita, älkää paitoja! On paljon ihanampaa kun kaapista löytyy viisi aivan täydellisen ihanaa vaatetta, kuin kaksikymmentäviisi sellaista, jotka oli pakko hamstrata kun oli niin halpaa.

10. Olen joka ilta aivan yhtä sydän sykkyrällä ja hullun hellyyspuuskan vallassa kun pieni Punttini, nyt 2,5v. laittaa pulleat kätensä ristiin, ja aloittaa:" Rakas Jesus siunammeitä, anna meille enkeleitejä..."

Translation: Sorry, I'm too lazy to translate now. These are just some boring random facts about me.

Oli pakko. ;)

Syksyn tärkein asuste

2011-10-20T13:44:00.000+03:00

No ei. Se ei ole minkäänsortin hattu, huivi tai muu lämmike. Se on heijastin se. Jos ette ole huomanneet, niin se on aika pimeätä tuolla jo aamuisin ja iltaisin. Kannattaa siis ripustaa ne heijastimet takkeihin hyvin pitkälti NYT. Aarikalla on näemmä nykyään tosi söpöjä vaihtoehtoja, meille ottaisin nuo ylläolevat. Vaan mistä löydettäisi sopiva myös isille? Metsänkuningas menisi ehkä jollain eränkävijämiehellä, mutta ei kyllä meidän kaupunkikunkulla. :)

Translation: The most important accessory this fall (well, any fall) is the safety reflector - the cheapest life insurance there is in these dark times. The three reflectors above are by Aarikka. I'd like to get the owl for my son, the snowflake for me and the cute bunny for my baby girl. But where do I find reflectors manly enough for my husband? Somehow I cannot see him with a cute bunny or owl - not even the Metsänkuningas-moose.

Uutta Lahteen!

2011-10-20T10:59:00.000+03:00

Jee, miten kivaa! Lahden shoppailumahdollisuudet senkun paranevat. 3.11. nimittäin avataan kauppakeskus Karisma, jonka lähes 80 myymälän joukossa on monta sellaista kivaa ketjuliikettä jotka täältä on aikaisemmin puuttunut ja paljon myös sellaisia itsenäisiä putiikkeja, jotka täydentävät mukavasti näiden ketjujen tarjontaa. Itse iloitsen erityisesti JCstä, mutta myös muun muassa pikkuhiljaa Suomeen rantautuva Cubus ja luomuruokaa tarjoava Tähkä luomumarket kiinnostavat. Kaikki Karisman liikkeet voit käydä katsomassa tämän linkin takaa löytyvältä listalta.

Sitten kun saisimme tänne vielä Zaran ja Indiskan, niin eihän sitä enää tartteis paljoa muualle (=Helsinkiin) lähteäkään shoppailureissuille. ;) Karisma palvelee muuten hyvin myös ohikulkijoita, sillä se on Kariston kaupunginosassa aivan nelostien varrella!

Translation: We're getting a new shopping centre here in Lahti! Karisma opens its doors on 3rd November in Karisto and I'm especially excited about JC, Cubus and Tähkä luomumarket which is an organic food store and deli. Now, all I need here are Zara and Indiska and my shopping cravings are satisfied... for a second, lol.

Kaksivuotias

2011-10-19T19:50:00.000+03:00

Takana on kaksi vuotta, tämä mukaanlukien 405 blogitekstiä, kymmeniä vakkarilukijoita ja ylipäätään kymmeniätuhansia käyntejä koko blogissa, kivoja kommentteja ja ihania tuttavuuksia. Valtavan paljon hyviä ja kivoja asioita olen saanut, asioita, joista en osannut haaveillakaan aloittaessani blogirääpäleeni kirjoittamista kaksi vuotta sitten.

Elämä ylipäätään on muuttunut aikalailla näiden kahden vuoden aikana. Kolmihenkisestä kerrostaloperheestä on tullut nelihenkinen omakotitaloperhe, jonka arki on yhtä vilinää ja vilskettä. Päivääkään en antaisi pois, en oikeasta enkä blogielämästäkään. Te lukijat ette välttämättä ehkä ymmärräkään kuinka tärkeää tämän blogini pitäminen minulle on ja kuinka paljon minulle merkitsee se, että te olette siellä lukemassa ja kommentoimassakin.

Rehellisesti sanottuna olen välillä aika yksinäinen. Vaikka minulla onkin tämä oma ja valtavan rakas perheeni, kaipaan suuresti myös muita rakkaitani ja ystäviäni, jotka valitettavasti asuvat kaikki jossain muualla kuin täällä Lahdessa. Toki minulla on täällä sukulaisia mieheni puolelta, mutta hekään ihanat eivät voi korvata minulle omia sukulaisiani ja parhaimpia ystäviäni (pusut ja halit erityisesti Mikkeliin ja Jyväskylään).

En minä täällä heille (/teille) ikävääni huutele, enkä kerro kuulumisistani niinkuin ehkä vaikkapa puhelimitse kertoisin. Edes postauksieni aiheet eivät ole kohdistettu näille (teille) omille tärkeille ihmisilleni. Minä kirjoittelen täällä asioista, jotka itselleni sattuvat sillä hetkellä tuntumaan tärkeiltä tai mielenkiintoisilta, niin että nämä (te) minulle tärkeät voivat pitää itsensä ajan tasalla siitä mikä minä olen nyt ja mitä mietiskelen - että minä olen täällä vaikkette minusta usein kuulekaan.

Äärettömän tärkeitä olette myös te lukijat joita oikeassa elämässä en tunne. Te olette niitä minun arkeni "kavereita" joille minulla ei oikeassa elämässä ehkä edes olisi aikaa. Te olette niitä tyttöjä (oletan, että suurin osa teistä on naispuolisia), joille puran ne asiat, jotka oikeassa elämässä kertoisin niille tyttökavereilleni, jotka päivittäisestä arjestani nyt fyysisesti puuttuvat. Sinä siellä olet tärkeä. Kun luet, kun kommentoit, kun vaan olet siellä ja pysyt mukanani, tiedän etten ole yksin.

Haluaisin jollain tapaa kiittää teitä lukijoita ja olen yrittänyt pohdiskella riittävän kivaa juttua arvottavakseni teidän kesken. Toistaiseksi en ole sitä vielä keksinyt. Koska kuitenkin haluan teitä ilahduttaa piakkoin, laitetaan arvonta pystyyn ylläriarvontana! Keksin sitten arpajaispäivään mennessä jotain oikein kivaa (tietenkin omien varojeni puitteissa).

Osallistuminen päättyy 26.10.2011 klo 18 ja arvontaan osallistut kommenttiboksissa kertomalla jotain itsestäsi (en tiedä miksi se on aina vaan niin kiehtovaa kuulla minkälaiset ihmiset tätä blogiani lukevat!) ja vaikkapa jotain omia kokemuksiasi blogistani - mikä ärsyttää, mistä tykkäät, mitä toivoisit ehkä enemmän? Muistakaa nimimerkki tms tunnus, jonka perään voi huudella onnen osuessa kohdalle! Onnea tasapuolisesti kaikille!

Translation: My precious blog is now 2 years old! To celebrate this and thank you readers I'm having a blog lottery with a surprise prize (Even I don't know the prize yet!lol). To enter, you need to leave a comment to this post by 26th Oct at 6 p.m. Finnish time. In your comment I'd like to hear a bit about you (I love getting to know you readers!) and your experiences on my blog - what you love, what you hate and what you'd like to read more of? Good luck!

Ravintolavinkkinen

2011-10-18T13:07:00.001+03:00

Reilu vuosi sitä odotettiin ja nyt on vihdoin odotus palkittu ja korvaaja suurelle menetykselle on löytynyt. Lahdessa on uusi intialainen! Jipii, jipii, jipii! Kävimme eilen kaalikeittoon kyllästyneinä (pakko myöntää, että viiden litran kattila on vähän too much) testaamassa syyskuussa avatun My Curryn ja voi pojat, että osasikin intialainen maistua pitkästä aikaa hyvältä. Punttikin veteli kanakormaansa niin innolla, että meinasivat ihan jäädä ranskalaiset huomiotta (ravintolareissut tarkoittavat Puntille nykyään automaattisesti RRRRanskalaisia)!

Itselleni maistui todella mallikkaasti tilaamani Butter Chicken keskitulisena ja taisipa mieskin olla tyytyväinen Chicken Honey Curryynsä. Nälkä meillä taisi olla suuri, sillä pienehköt annoskoot olivat oikeastaan ainoa miinus eiliselle kokemukselle. Paikkana My Curry oli oikein sievä ja siisti ja logoa myöten jotenkin epätavallisen freesi ja trendikäs perinteisempiin intialaisiin verrattuna! I like!

Jos sinunkin tekee mieli hyvää ja edullista intialaista, niin suuntaapa My Curryyn Rautatienkadulle Hämeen Helmen alimpaan kerrokseen (siis toisin sanoen Sokoksen alakertaan Toreron viereen). Tästä mainoksesta ei minulle kukaan maksa, vaan jaan tätä sanomaa aivan täysin siksi, ettei My Currylle kävisi kuten Namaskaarille vuosi sitten. Mää tartteen mun curryni, joten kannattakaa My Currya (hehe)!

Translation: We have a new Indian restaurant here in Lahti called My Curry! Went there yesterday and had a lovely meal with my family. Butter Chicken, mmmm... If you like Indian food as well, please get yourself to My Curry and let's keep the place going! My Curry can be found at Rautatienkatu right next to Torero!

Kädet ilmaan!

2011-10-16T23:24:00.002+03:00

On pakko vähän hehkuttaa. Koin eilen niin sykähdyttävän esityksen, etten pitkään aikaan muista moista kokeneeni. Stage-ohjelmasta syntynyt Tampereen yhteiskoulun lukion rockmusikaali Silmistä pois oli niin vaikuttava, että olen ihan aidosti pahoillani että nyt sitä tässä kehuessani tiedän, ettette pääse enää samaa kokemaan (viimeiset näytökset olivat nimittäin tänään).

Olin (ja olen edelleenkin) ihan äimistynyt siitä, miten lahjakkaita nuo lukioikäiset nuoret olivatkaan ja kuinka ihmeessä niitä on voinut kasaantua yhteen paikkaan noin paljon. Nuorten suloisuus ja valloittava energia tempasivat minut mukaansa niin täysin, että aika ajoin saatoin tuntea olevani itse heidän joukossaan. Tunteet esitystä katsoessa vaihtuivat naurusta nieleskeltyihin kyyneliin ja käsitellyt teemat puhuttivat vielä kotimatkalla Tampereelta ajellessamme.

Kuva

Kiitos ihanat ja lahjakkaat nuoret hienosta esityksestä! Niinkuin Marco Bjurström esityksen päätteeksi totesikin, joukossa oli aivan takuuvarmasti tulevaisuuden tähtiä.

Sattuiko teistä kukaan olemaan niin onnekas, että ehti näkemään Silmistä pois-musikaalin? Mitä muita hyviä musikaaleja/teatteria olette viime aikoina nähneet ja kokeneet? Itse haluaisin todella kovasti nähdä seuraavaksi Lahden kaupunginteatterissa esitettävän Cabaret'n, jossa vierailee mahtava Jorma Uotinen. Saisivat nuo teatteriliput vaan olla ihan hitusen edullisempia. Vaikka toki mielelläni maksan hyvästä esityksestä, tuntuvat monien kymppien liput vaan hieman turhan kovalta näin äitiyslomalaiselle. Edullisemmilla lipuilla tulisi varmasti muutenkin kulutettua useammin teatterien penkkejä.

Translation: Went to see a wicked rock musical called Silmistä pois. It was absolutely great and I am still in awe of how great the young performers were. Next I'd like to see Cabaret at our own theatre here in Lahti.

Kammonaama

2011-10-12T13:46:00.000+03:00

En tiedä, onko se nyt tämä syksy ja sen tuomat muutokset ilmassa ja lämpötiloissa vaiko hormonit tai joku muu, mutta joku tässä on nyt aiheuttanut sen, että kasvojen iho muistuttaa päivä päivältä enemmän pizzaa kuin persikkaa. Varsinkin leuan alue puskee ihan rehellisiä finnejä, niin että ihan tässä tulee nuoruusvuodet mieleen (ei sillä, että ihoni niiden jälkeenkään olisi koskaan mikään virheettömän näpytön ollut, mutta kuitenkin).

Siispä, tartteis vissiin tehdä jotakin... Eilen asiasta miehelle marmatettuani hän tokaisi että varaa ihmeessä aika jollekin kosmetologille vaikka ensi viikolle. No kyllä! En ole koskaan käynyt kosmetologilla puhdistuttamassa ihoani (ainoastaan kerran kevyehkössä kasvohoidossa), joten kannattaisihan se kokeilla. Kokemattomuudestani johtuen toivoisin kuitenkin teidän vinkkaavan, että mihin sitä uskaltaisi itsensä viedä hoidettavaksi ja millaista hoitoa sitä pyytäisi... Varsinkin kaltaiseni finnimonsterit, auttakee pliis!

Translation: Pizza-face seeks urgent help to get her complexion more peachy! Where to go what to ask for?

Poppia ja popsimista

2011-10-12T13:16:00.002+03:00

Toscanan reissullamme ehkä tutuimmaksi lähikylistä tuli muutaman kilometrin päässä Borgo Alla Collinasta sijaitseva Poppi ja aivan sen kyljessä oleva Ponte A Poppi. Poppissa oli Borgo Alla Collinaan verrattuna huomattavasti enemmän palveluita ja nähtävää, joten siellä tuli kierreltyä ja katseltua ihan ajan kanssa. Päiväsaikaan oli mukavaa napata pientä syötävää jostakin herkkukaupasta tai käydä haukkaamassa parit palat pizzaa (njam) Tutto Pizza-nimisessä pizzeriassa (Tutto Pizza, Via Roma 124, Ponte A Poppi). Jälkiruoaksi saatettiin sitten käväistä granitat tai ihanaa jäätelöä esimerkiksi Gelateria Edistä (Tutto Pizzaa vastapäätä).

Ponte A Poppissa oli ihan mukava määrä kaikenlaisia pikkuputiikkeja, joista jostain syystä oma ostosaaliini jäi loppujen lopuksi aika olemattomaksi. Tarjolla olisi kuitenkin ollut vaikka mitä kosmetiikasta kenkiin ja jopa lasten merkkivaateoutlet pikku-Burberryineen! Taisivat vain omat löytöni olla sitten niin hinnakkaita, etten tällä kertaa raaskinut ostaa kuin muutamia pikku tuliaisia - saippuoita, pari kynttilää ja sen semmoista pientä.

Putiikkien kiertelyn lisäksi kävimme ihan oman perheen kesken töllistelemässä eläimiä Poppi Zoossa (joo, en voi varsinaisesti sanoa nauttivani eläinpuistoista, mutta tulipahan käytyä nyt poikien mieliksi), jossa ihmeteltävää riitti runsaan sadan erilaisen eläinlajin parissa. Koko porukalla kävimme ihastelemassa Poppin linnan ympäristöä, jossa vanhempani tekivät ihan oman retkensä ja kävivät ihan sisälläkin asti. Olisi pitänyt itsekin, nyt vähän harmittaa ettei tullut käytyä.

Puntti Poppi Zoossa

Varsinaiset ravintolaruokailutkin koko reissun aikana kohdistuivat täysin Poppin tarjontaan. Paljonhan meidän tuli tehtyä ruokaa ihan itse huvilalla ja päivisin haukattua niitä jo mainittuja pizzoja, mutta saatiin sentään muutaman kerran istutettua itsemme ihan valkoisin liinoin katettuihin pöytiinkin herkuttelemaan. Sitä ennen matkaa himoitsemaani Vitello Tonnatoa en päässyt missään maistamaan (ei kuulune paikalliseen valikoimaan), mutta muita herkkuja riitti kuitenkin sitä korvaamaan.

Ensimmäinen ravintolakokemuksemme oli Il Porto-niminen osteria, jossa minä maistoin herkullista pinaatti+ricottatäytteistä raviolia voilla ja salvialla höystettynä - nam, miten hyvää! Tuona iltana pelkkä pasta riitti täyttämään kupuni. Isäni viiskymppisiä juhlistimme ihanissa vuoristomaisemissa, samalla suunnalla Poppi Zoon kanssa sijaitsevassa La Torricella-nimisessä ravintolassa, jossa herkuttelimmekin sitten jo pidemmän kaavan mukaan.

La Torricellassa syömistäni herkuista parasta oli sienipasta, josta totesin sen maistuvan "juuri siltä miltä ajattelin ruoan täällä maistuvan". :) Rucolalla ja parmesanilla höystettyyn lihaani sekä jälkiruoaksi tilaamaani "Mummin" sitruunatorttuun olin kuitenkin hieman pettynyt. Syön kyllä mieluiten pihvini mediumina, mutta täysin verinen liha on minun makuuni vähän liikaa. Enkä ajatellut Mummin torttujen tulevan lämmityksen kautta pakasteesta... Noh, onneksi hyvä seura ja kauniit maisemat korvasivat pienet pettymykset ruoan suhteen - vatsa kuitenkin täyttyi jo sillä sienipastalla!

Ihanin ravintolakokemus Poppissa osuikin sitten onnekkaasti juuri sille illalle, kun pääsin mieheni kanssa kahdestaan juhlistamaan kolmatta hääpäiväämme Albergo Ristorante Casentinoon, aivan Poppin linnan kupeeseen. Jo pelkkä kahdestaan olo oli meille luksusta (kiitos mummi ja pappa!), mutta kun siihen vielä liitettiin kaunis ympäristö ja tyrmäävän herkullinen ruoka, oli romanttinen iltamme täydellinen.

minä ja pasta - made for eachother

Itse valitsin alkuruoakseni hyvin perinteisen meloni-parmankinkku-yhdistelmän, joka oli yksinkertaisesti herkullista. Pastaksi valitsin itselleni hyvin tyypillisesti penneä tomaattikastikkeella (no hei, rakastan tomaatteja!), enkä pettynyt siinäkään. Pääruoaksi valitsin makkaraa ja ranskalaisia (kuinka naisellista! haha), joka oli kyllä hyvää, muttei niin hyvää että olisin säästynyt pieneltä lautaskateudelta - miehen pääruoaksi valitsema fenkolipossu oli niiin täydellistä. Onneksi jälkiruoalle on ihan oma vatsansa, sillä olihan sitä kaiken kukkuraksi vielä syötävä ihanat metsämarjoilla höystetyt pannacotat. Ah!

Ihan lievästi kaiholla kaipailen noita herkkuja nyt täällä tylsää soijamakaronilaatikkoa lounaaksi vedeltyäni...

Translation: On our trip to Tuscany we spent a lot of time in Poppi and Ponte A Poppi. Places worth visiting are the Poppi Castle and Poppi Zoo. The restaurants where we ate are all linked in the Finnish text - Albergo Ristorante Casentino was most definitely the best. That's the place where me and my husband celebrated our 3rd anniversary. Oh how I miss those foods now!

Fråga!

2011-10-10T21:17:00.000+03:00

Jatketaan nyt vielä tällä mitä isot edellä sitä pienet perässä-tyylillä. Huomasin nimittäin, että koko blogini kohta kaksivuotisen olemassaolon aikana en ole vielä kertaakaan tehnyt sellaista perinteistä Kysymys/vastaus-postausta. Ainahan täällä on ollut lupa kommenttiboksissa kysellä mitä mieleen juolahtaa, mutta nyt ajattelin ihan virallisesti heittää pallon sinne teille lukijoille ja antaa mahdollisuuden kysyä mitä haluatte. Joten, go ahead!

Kyselyaika päättyy sunnuntaina ja postailen vastausten kanssa sitten ensi viikolla!

Translation: Since I seem to be getting more and more international readers, I will from here on try and add a translation to at least some of my posts. It seems more than right to begin now, that I'm letting you readers ask me anything you will. So, go ahead and ASK! I will post with answers next week, so make sure you ask before monday!

Entistä ehompi!

2011-10-10T14:11:00.000+03:00

Minun oli tarkoitus jo aikoja sitten (siis ennen Italian reissua) esitellä hauska tuote, jollaisen sain itse lahjaksi yritykseltä nimeltä DesignSkins - nimittäin läppäritarra! Enpä sitten läppärimme hajottua ja jouduttua maahantuojan korjattavaksi saanut asiaa aikaiseksi kuin vasta nyt. Pari päivää sitten muistin, että hei tarrahan tuli postissa jo aikoja sitten ja päätin vihdoin ja viimein liimata valitsemani tarran läppärin kanteen.

Joku toinen (tai varmaan aika monet) olisivat varmaan liimanneet kuvan siten, että se näkyy oikeinpäin läppärin ollessa auki, vaan en minä. Ehei. Tarran kohdistelussa ja sihtailussa meni sen verran jo hermoja, että kun tämän pikku "virheeni" (aina voi väittää sen olleen tahallista, vai mitä?) huomasin, en todellakaan jaksanut enää irroitella tarraa ja tehdä uudestaan - vaikka niin käsittääkseni olisin voinutkin tehdä. Vaan hienohan se on näinkin, vai mitä? Ainakin paljon komeampi kuin tavallisen tylsä kiiltävän musta pinta, joka tuolla alla on.

Kuvavaihtoehtojahan olisi ollut valita vaikka mitä, mutta minä tykästyin tällä kertaa näihin kahteen lintusöpöläiseen. Ehkä joku toinen kerta sitten jotain sähäkämpää ja värikkäämpää! :)

DesignSkins-tarroja saa siis läppäreihin, niinkuin tässä nyt demonstroin ja myöskin kännyköihin (jonka ystävällisesti päätin olla demonstroimatta, sillä kännykkäni on todellakin niin aataminaíkainen etten sitä kehtaa esitellä). Aika kiva tapa mielestäni saada muuten niin persoonattomiin ja tylsiin tavaroihin vähän ilmettä. Jos kiinnostuit, niin näitä saa täältä!

Naamakkain

2011-10-05T11:19:00.000+03:00

Mitä isot edellä, sitä pienemmät perässä. Jamimami päivityksineen ja ehkä myös ylimääräisten pikkujorinoiden kera tästä päivästä lähtien myös Facebookissa. Tykkää tai ole tykkäämäti, tervetullut olet kuitenkin! :)

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä...

2011-10-03T08:09:00.001+03:00

... vaan ei mitään lainattua. Joten ei, ei tässä mistään häistä ole kyse. Johan sitä ollaan onnellisesti oltu yli kolme vuotta naimisissa. Tuli vaan tuo rimpsu tuossa mieleen kun tarkastelin vaatekaappiani sekä syksy-, että töihinpaluu mielessäni. Eihän siihen ole enää kuin yhdeksän viikkoa kun palaan taas takalistoani toimistotuolille puuduttamaan, joten pikkuhiljaa on alettava miettiä työvaatteita ja muita töihinpaluuseen olennaisimpina liittyviä seikkoja. ;)

Aika trikoopainoitteistahan tämä minun pukeutumiseni näin kotonaollessa on ollut, mutta olen sentään jotain työkelpoistakin sekä hankkinut että säilyttänyt kaapeissani tulevaa odottamassa. Hyvin sinivalkoiselta näyttävät ne vetimet joiden käyttöönottoa odotan ehkä eniten.

Joukkion ostoksista uusin on etummaisena roikkuva ihana Dallin Chasen denim-mekko, joka oli myös kaikkien aikojen ensimmäinen Shopbop-tilaukseni. Tällä hetkellä tämä mutsi on siinä kuosissa, että mekko sujahtaa kyllä ihan kunnolla kiinni, mutta kymmenen viikon jumppaputken (aloitettu viime viikolla spinningillä ja muokkausjumpalla Fiiliksessä) jälkeen se toivon mukaan myös näyttää hyvältä ylläni niin tehdessään. Oli kyllä ihan mieletön alelöytö! 170€n mekko vain hitusen yli neljälläkympillä! Kylkeen tilasin Calvin Kleinin kalsongit, jotka kaikessa ihonvärisyydessään ja saumattomuudessaan ovat aivan kuin eivät yllä olisikaan - siis täydelliset ihan minkä tahansa alle (no joo, paitsi ehkä ekoille treffeille, mutta sitä nyt ei näin rouvashenkilönä tartte huomioida, haha)!

Rohkean pääntiensä vuoksi ajattelin työkäytössä yhdistää tämän tiukkaan pyöreäpäänteiseen t-paitaan (hankittava!), paksuihin sukkiksiin ja muhkeaan neuletakkiin(hankittava myöskin!).

H&M:ltä reilu viikko sitten hankkimani sifonkipaita on jo nyt osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi ja muuntautumiskykyiseksi vaatekappaleeksi. Paita on ehtinyt vierailla jo virallisemmin pienissä päivähäissä kynähameen ja korkkareiden kanssa ja rennommin viikonloppuisissa illanistujaisissa harmaisiin pillifarkkuihin ja mustiin nahkasaappaisiin yhdistettynä. 9,90€ hintaan ei huonosti yhdeltä paidan huitulalta. Farkkujen kanssa tämä menee töissäkin vähän asiallisempana vaatekappaleena.

Asiallinen alelöytö tuli vastaan myös kesällä Itäkeskuksen Stockmannilla. Dieselin alunperin sadankahdenkympin paita oli alennettu neljäänkymppiin ja oli juurikin sopiva minulle XL-koostaan huolimatta (hinkkihelga-kerhosta huomenta!) - siis pakko ostaa. Ja noista etumuksen yksityiskohdista huolimatta kieltäydyn kutsumasta tätä röyhelöpaidaksi. Röyhelöt - not my thing (onneksi nuo ovat aika kiikun kaakun ovatko ne nyt edes virallisesti niitä).

Epäröyhelöpaita menee varmasti aika näpsäkästi vanhan suosikkini, Espritin tummansinisen jakun alle. Kunhan vain hihat kääräisee molemmista, niin meno ei mene liian siistiksi ja viralliseksi (siinä myös kaksi asiaa, jotka eivät ole ihan my thing)

Serious Sally by Rut.m.fl:n tummansininen, pitkä neuletakki tuli alunperin hankittua reilu vuosi sitten serkkupojan häihin iltalämmikkeeksi ja on sen koommin ollut ihan luvattoman vähällä käytöllä ottaen huomioon kuinka kiva ja mukava se on. Tilanne korjattakoon nyt kun ilmat viilenevät!

Aika jännä muuten. Pitkäaikaisimmat lukijani varmasti muistavat, että virallinen kantani sinistä kohtaan on aina ollut: Vihaan. Näitä kuvia katsellessa huomaa, että olen kai sitten käynyt lempeämmäksi - Italian reissullekin menin ja ostin vaaleansinisen t-paidan! Tummansininen nyt menee vielä lähes mustasta mutta vaaleansininen! Huh huh.

Villa Varlunga

2011-10-02T08:51:00.001+03:00

No nyt päästään asiaan. Matkastahan on jo ehtinyt vierähtää pidempään kuin koko itse reissu kesti, mutta itselle ainakin on oikeastaan mukavampi muistella kokemisiaan ja näkemisiään nyt pienen huilihetken jälkeen. Reissuväsymys on nyt karkoitettu ja voi keskittyä niihin matkan mukaviin puoliin.Vuokraamamme huvila herätti jo ennen matkaamme kiinnostusta, joten ajattelin aloittaa matkasta kertomisen esittelemällä kahden viikon Italian-kotimme, Villa Varlungan.

Villa Varlunga on Gaia Travelsin vuokraama huvila, josta pitävät huolta sen omistajat, herttainen pariskunta Roberto ja Letizia. Huvila sijaitsee Borgo Alla Collinan pikkukylässä, joka on palveluiltaan melko rajallinen (vihanneskauppa Frutta e Verdura Loriana, pieni elintarvikekauppa Alimentari Marta, kirkko, posti ja baari, jolle annoimme lempinimen "papan baari", leppoisan omistajapapan mukaan), mutta silti oikein herttainen pikku paikka - jo kahden viikon jälkeen kylä tuntui tutulta ja omalta. Puntista tuli kaupantäti-Martan "amore" ja kylän pappojen kasvot kävivät tutuiksi.

Huvila oli kaunis. Kaunis sisältä perinteisine sisustuksineen, kaunis ulkoa kukkaistutuksineen ja uima-altaineen, kaunis myös ihanine maisemineen. Vieläkin muistan ensimmäisen aamun, kun herättyäni avasin ikkunaluukut ja naurahdin ääneen hämmästyttyäni maiseman kauneudesta. Illan pimeydessä en ollut nähnyt ihanaa kumpuista vuoristomaisemaa, joka siinä avautui edessäni.

Uima-altaalla tuli vietettyä paljon aikaa. No, onkos tuo mikään ihme kun ensimmäisiä päiviä lukuunottamatta koko reissun ajan oli aurinkoista ja päälle 30-astetta lämmintä! Aurinkotuoleja riitti kaikille aikuisille ja 5x10m allas oli juuri sopivan viileä virkistämään oloa kuumina päivinä. Lapsiystävällinen se ei kuitenkaan toisesta päästä 120cm ja toisesta 150cm syvänä ollut, mutta korjasimme tilanteen ensimmäisinä päivinä ostamalla eräästä krääsäkaupasta (Asia Fashion Bibbienassa) puhallettavan lastenaltaan. Ahkera Roberto kävi muuten puhdistamassa altaan matkamme joka ikisenä aamuna!

Altaan kyljessä sijainnut pingispöytä oli varsinkin seurueemme mieshenkilöiden suosiossa. Pienet serkukset tykkäsivät taas tehdä mummin kanssa seikkailuretkiä pihamaalla, josta löytyi omenapuita, keinut ja Roberton lapsille tuoma liukumäkikin!

Villa Varlungassa on neljä makuuhuonetta, joihin me kahdeksan aikuista, kaksi 2-vuotiasta ja kaksi vauvaa sovimme oikein mukavasti. Isompien lasten kanssa olisi voinut ehkä tehdä jo tiukkaa, mutta tällä kokoonpanolla oli vielä oikein riittävästi tilaa olla ja temmeltää. Oma huoneemme oli aika pieni, mutta olemme onneksi jo kotona tottuneet nukkumaan pienessä tilassa. Emme nimittäin ole sen kummemmin stressanneet lasten omissa sängyissään nukkumisesta, vaan olemme aika rennosti perhepeteilleet 160-senttisessä parisängyssämme. Se toimi hyvin siis myös Italiassa!

Huvilasta löytyi ruokailutilat myös sisältä, mutta useimmiten löysimme tiemme kuitenkin pihan puolelle. Keittiö oli ihan kohtuullinen kaasuhelloineen, astianpesukoneineen ja astioineen, mutta lasten kanssa sitä monestikin kaipasi mikroaaltouunia ja suuren porukkamme vuoksi myös huomattavasti suurempaa jääkaappia/pakastinta. Kaupat kun eivät aivan vierestä löytyneet (useimmiten suuntasimme joko Bibbienaan Lidliin, Tuodiin tai Coopiin tai Poppin Eurospariin), olisi ruokaa ollut mukava saada varastoon hieman useammallekin päivälle.

Että sellainen Villa se Varlunga.

Elämä voittaa

2011-09-26T10:09:00.000+03:00

Tervepä taas pitkästä aikaa, kaverit! Reissusta palattiin jo yli viikko sitten, mutta vasta nyt tuntuu siltä että jaksaa palailla pikkuhiljaa tänne blogiinkin kuulumisia näpyttelemään. Matka Toscanan auringon alle oli ihana, mutta myös todella väsyttävä (paluupäivänä matkustimme yhteensä n. 14 tuntia ja olimme kotona sunnuntai aamuyöstä kello kolmen aikoihin - ei kivaa näin pienten lasten kanssa) ja kun mies aloitti heti sunnuntaina iltavuoroviikon töissä, kului viime viikko lähinnä toipuessa ja lepäillessä.

Läppärimmekin saimme viime viikolla takaisin, mutta niinkuin kommenttiboksissakin jo harmittelin, valitettavasti ilman mahdollisuutta saada sen kovalevyn uumeniin jääneitä kuvia takaisin. No, onneksi muistot säilyvät vaikkei niistä kuvia todistusaineistoksi olisikaan. Täytyy vain tästedes sekä olla huolellisempi ja varmuuskopioida kuvat tikuille, että katsoa tarkemmin miten ja minne läppärin milloinkin jättää. Nuppukin on päivä päivältä vikkelämpi liikkeissään ja ylettääkin jo vaikka minne - vain pari päivää sitten hän nousi ensimmäisen kerran tukea vasten seisomaan!

Postailen kyllä piakkoin enemmän matkasta, mutta nyt vain tällainen pieni ilmoitus että elossa ollaan ja pian piristyy elo täällä blogissakin. Kerrottavaa riittää, kunhan saan asiat päässäni vähän jäsenneltyä ja riittävästi aikaa niistä kertoa!

Onnea isi!

2011-09-14T08:00:00.001+03:00

Ajastettu postaus

Minun ikinuori isäni ja jo neljän lapsen pappa täyttää tänään 50 vuotta. Tuon ikäiset miehet ovat kai useimmiten niitä kaikkein hankalimpia lahjottavia, mutta omalle isälle lahjan keksiminen oli ainakin tällä kertaa helppoa. Kun joku sekä työkseen, että huvikseen on niin paljon liikkeessä kuin isäni on, ei lenkkareita ole koskaan liikaa. Keväällä sain niin monessa blogissa ihailla custom-made-Nikejä, että sellaisethan ne oli sitten suunniteltava ja tilattava isipapallekin. Toivottavasti ovat mieleiset - paketti aukeaa tänään täällä Toscanan auringon alla...

Postikuluineen näille tuli hintaa 172,50€. Jos itsekin mielit vähän persoonallisempia lenkkareita - tai miksei vaikkapa jumppapaitaa, kannattaa käydä tuolla Nike ID:n sivuilla. Itsellekin tekisi mieli tilata vaikka mitä, mutta toistaiseksi olen keskittynyt vain itseni hauskuuttamiseen suunnitteluohjelmien kanssa räpeltämällä. Itselle voisivat olla mieleiset vaikkapa tällaiset:

For us who like things Lauren-style

2011-09-04T10:00:00.000+03:00

Löysin jokin aika sitten tieni Lauren Conradin (ja parin muun) The Beauty Department-blogiin, joka on niin ihana, että on pakko vinkata siitä teillekin. Itsehän tykkäilen kovasti Laurenin tyylistä, joten oli ihanaa löytää sivu pullollaan kivoja meikki- ja hiusvinkkejä. Varsinkin nyt kun oma tukka alkaa olla kivan pituinen, on ihana päästä kokeilemaan Laurenin kauniita kampauksia, joita ennen on vain voinut ihailla Hillsiä katsellessa.

Sinne siis, jos tekin tykkäilette Laurenin tyylistä! :) Pienenä vinkkinä muuten Do-It-Yourself-morsiamille, että sivulla on paljon helppoja ja kauniita kampausohjeita, jotka sopisivat loistavasti hääkampauksiksi ja joitain niksejä myös häämeikkiin. Jos nyt ottaisin hääpäiväni uusiksi, voisin hyvinkin tehdä meikkini itse (ja myös näyttää itseltäni) ja ottaa tuolta vähän ideoita.

Tahaton blogitauko

2011-08-21T09:55:00.000+03:00

Lapsiperheessä sattuu ja tapahtuu... Meillä kävi nyt niin, että olin torstaina vähän turhan huolimaton läppärimme kanssa. Jätin piuhassa kiinni olevan koneen olohuoneen sohvalle käydäkseni hetkisen viereisessä huoneessa ja jätin piuhoista erittäin kiinnostuneen Nupun olohuoneen matolle köllöttelemään. Big mistake!

RÄKS. Kone lattialla. Yrityksistä huolimatta en saa itse elvytettyä, joten kone huoltoon. Eilen tuli viesti miehelle, että maahantuojalle on koneemme lähetetty. Siis kovalevy vaihtoon ja sinne menee kaikki Nupun vauvakuvat ja muut ihanat muistot. Onneksi sentään ei vetänyt tyttö pieni konetta itsensä päälle.

Harmittaa.

Nyt meillä on siis käytössä vain tämä minun opiskelijakämppääni armon vuonna 2005 ostamani vanha rousku, jolla kyllä tekee sen välttämättömimmän (=lukee ehkä sähköpostit ja tarkistaa huutonetin), mutta bloggaamaan hermoni eivät tällä riitä. Joten, hei vaan hetkeksi kaverit. Ehkä tauko tekee hyvää ja varmaankin sitten Italian reissun jälkeen syyskuun puolessa välissä palaillaan levänneenä ja korjatun koneen avustamana (I hope, että kone on sitten jo palannut kotiin - jo nyt on ihan kädetön olo ilman sitä).

Pus och kram.

pssst...!

2011-08-16T11:58:00.002+03:00

Kun Baby Jogger City Select on blogiin eksyneiden kaikkien aikojen 3. suosituin googletus, ei varmaan ole huono juttu vinkata juuri Huuto.netiin myyntiin laittamastani aiheeseen liittyvästä tuotteesta - ei itse kärryistä, mutta autokoppa-adapterista. Siellä se nyt siis on huudettavana - aivan uusi ja käyttämätön. alkuperäisessä pakkauksessaan. Huutakaa pois!

Saa nähdä jaksanko laitella sinne tässä lähipäivinä muutakin rojua myyntiin. Parin päivän ajan on ollut hillitön vinttiensiivousprojekti käynnissä ja tarpeetonta tavaraa tuntuu tupsahtelevan eteen jatkuvasti - vauvanvaatteita, äitiysvaatteita, turhaa elektroniikkaa, kenkiä... Ilmoittelen varmaankin jos niin teen.

"for cooks, gardeners and sticky mitts"

2011-08-15T13:20:00.001+03:00

Sain viime viikolla kokeiltavakseni kolme tuotetta kosmetiikkasarjalta, josta en aikaisemmin ole kuullut sanaakaan. Eikä ihme - Treacle Moon-tuotteita kun ei ilmeisesti myydä Suomessa missään muualla kuin kauneuden verkkokauppa Pretty.fissä! Nyt kun olen jokaista ehtinyt jo muutaman kerran kokeilla, on aika raapustaa teillekin pari sanaa kokemuksistani - tiedä vaikka löytyisi muillekin uusia suosikkeja tästä sarjasta!

Mukavan näköinen kolmikko, vai mitä? Omaa silmääni tuotteiden ulkonäkö miellyttää ainakin kovasti. Nuo pienet tekstinpätkät nyt ovat ihan älytöntä lässynläätä, mutta jos niitä miettii vaan visuaalisena tilantäytteenä eikä jää turhaan miettimään niiden sisältöä, ovat ne mielestäni ihan ok -saavat olla.

Ensimmäisenä tuotteista käyttöön pääsi Those Lemonade Days-käsisaippua. Keittiöstä olikin juuri sopivasti loppunut tavallisesti siellä käyttämämme Dermosilin keittiösaippua, joten tämä tuli oivaan saumaan paikkaamaan tilannetta.

Kädethän sillä tulee puhtaaksi niin kuin kuuluukin ja kaupanpäällisiksi vielä ihanan tuoksuisiksi - sellaisiksi vanhanaikaisen sitruunapiirakan tuoksuisiksi! Nam! Lisäksi puteli näyttää kivalle tiskipöydän kulmalla nököttäessään, eikä haittaa tee sekään että mies tykkää. Tokaisi tuossa yksi ilta, että:"täähän tuoksuu hyvältä tää uus käsiaine". No nii-in.

Jos nyt vertaan siihen tavallisesti käyttämäämme Dermosiliin, niin kyllä tämä nyt taitaa nättiys-ja tuoksupisteillä voittaa. Että so long vaan sille, täyttöpusseja ei taideta enää ostella.

Seuraaavana otin suihkukaveriksi vadelmaisen The Raspberry Kiss-suihkugeelin:

Vadelma on niitä tuoksuja, jotka kosmetiikkavalmistajilta menevät turhan usein vähän pieleen. Lopputuloksena on usein joko lääkemäinen esanssiäklötys, joka ei ole vadelmaa nähnytkään tai sitten niin luomuinen vattu ettei sitä kitkeryydeltään kykene käyttämään edes pyykkipoika nenässä. Tämäkään vadelmasuihkugeeli ei tuoksu mielestäni ihan oikealle vadelmalle, mutta ei onneksi kuitenkaan kummallekaan noista edellä kuvailemistani vaihtoehdoista. Lähinnä tuoksu muistuttaa minusta vadelmaveneiden tuoksua! Eli ei huono, varsinkaan jos nuo kyseiset karkit ovat mieleen. Muilta ominaisuuksiltaan tämä suihkugeeli on aivan yhtä passeli kaveri kuin mikä tahansa kaupan hyllyltä valittavissa olevista vaihtoehdoista. Pesee puhtaaksi - siis ihan toivottu lopputulos.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä kokeilin kolmikon kalpeimman väristä putelia:

Minä rakastan kookoksen tuoksua! Siksi olinkin vähän pettynyt, kun ensimmäisen kerran läimäisin iholleni My Coconut Island-kuorijaa. Se nimittäin tuoksui aivan jollekin apteekin perusvoiteelle! Pettymys tuoksuun alkoi kuitenkin lieventyä, kun havaitsin kuorijan olevan juuri niin karkeaa kuin vartalokuorinnan mielestäni pitääkin olla. Pienen pienet hippuset kun eivät paljoa tätä tyttöä liikuta, mieluummin kuorin vaikka hiekalla että on riittävästi tehoa, haha.

Suihkun jälkeen kuivaillessani koin myös yllätyksen - suihkussa perusvoiteelle tuoksunut aine olikin jättänyt iholleni vienon kookoksen tuoksun! Taputapu! H&M:n Coconut&Lime-kuorinta taisikin saada vakavan kilpakumppanin...

Yleisesti ottaen pidin siis kaikista kolmikon jäsenistä. Suihkugeeliä tuskin tarvitsee lisää tilailla, kun ei tuo vadelma ole niitä itselle kaikista mieluisimpia tuoksuja, mutta nuo toiset kaksi saattavat hyvinkin päästä vakiovarustukseksi keittiöön ja kylppäriin. Varsinkin kun eivät ole hinnalla pilattuja - kaikki nämä tuotteet ovat Pretty.fissä 6,50€/kpl.

Jos nyt kiinnostuit näistä Treacle Moon-suihku-ja kylpytuotteista, otapa suunnaksi Pretty.fi. Sieltä voi löytää muutakin edullista kosmetiikkaa ja pari muutakin merkkiä, joita et muualta Suomessa saa (mm. Colorsport-kestovärit ripsille ja kulmille sekä James Brown London –hiustuotesarjat Signature ja Scandalous).

Tonnilla

2011-08-15T10:13:00.000+03:00

Ei oo helppoa olla köyhä, jolla on kallis maku. Ylimääräisen tonninkin (jos sellainen sattuisi olemaan) saisin helposti laitettua kaksiin kenkiin ja kahteen laukkuun. Easy! Vaan kun ei o ni ei o. Ja oliko pakko mennä ja löytää nuo nilkkurit myös vielä fiksumpana (jo ehkä vähän hintaansa perustelevana) mustana nahkaversiona? No, vissiin oli. Vinkiksi siis teille, joilla on rahaa - löytyvät jälleen kerran shopbopista nämä aarteet. Hmph.

Miettikää miten ihanan lämpöisiltä nuo Ashin karvaturrikat tuntuisivat tuossa ehkä n. 5 kuukauden päästä pakkasilla tarpoessa...

Meidän lapsilla ei ole huoneita...

2011-08-14T10:21:00.000+03:00

No hei, nukutaankin vielä kaikki samassa sängyssä! Mutta jos olisi, niin hankkisin sinne varmasti nämä ihanat Fine Little Dayn julisteet:

Apple Papplella on yhtä muhkut posket kuin Nupulla. Venäläisellä nuotilla puhellut lääkärikin totesi torstaisella käynnillämme että:"suuret silmät, suuret posket". Kehen lie tullut...

Pirum parum on taas kuin Puntti mököimmillään - niin dramaattinen ja samalla niin hellyyttävä.

Lastenhuoneista on kyllä ollut puhetta viime aikoina, mutta toteutuksen takarajana olemme pitäneet koulujen aloittamista. Sitä ennen riittänee sänkyjen siirto vanhempien makuuhuoneen viereiseen muinaiseen keittiöön ja leikille tilaa keskikerroksen olohuoneista. Että voipi olla niin, että kunhan toteutusvaiheeseen päästään, ovat nuo julisteet jo auttamattomasti liian pienten juttuja... joten tämä siis vaan vinkiksi muille, itse jään vain huokaillen ihastelemaan. On ne ihanat!

Syysuutta Puntille

2011-08-14T09:17:00.000+03:00

Joku sentään saa uusia kenkiä, kun mami ainoastaan haaveilee (huokaus ja lentosuukko Rag&Bonen nilkkureille...). 12,95€ H&M:ltä - Puntin siistimmiksi syksykengiksi. Ei huono.

Epistä, Hanneli!

2011-08-12T16:02:00.000+03:00

Ei olisi pitänyt käydä Hannelin blogissa ja törmätä noihin törkeän ihaniin Rag&Bonen kenkiin. Pakkohan ne nimittäin oli sitten Shopbopista metsästää, vain huomatakseni etten todellakaan ole niitä saamassa. No hei, yli 300€ kangaskengistä, kun yli 300€ mistä tahansa kengistä on way over budget. Höh, pöh ja pienen pieni kyynel.

Onneksi voin lohduttautua sillä, että eivät ne olisi kuitenkaan omissa jaloissani olleet niin hehkeät, kuin noissa Hannelin kilometrikoivissa. Mutta silti...

Kuvat: Hanneli, Rag&Bone-kengät

Oi, mikä keijukaistukka!

2011-08-11T21:50:00.001+03:00

Jos en olisi jo onnellisesti naimisissa, tahtoisin hääpäivänäni tukkani olevan juuri kuin näistä tytöistä ylemmällä:

kuva

Ihanan kaunis, herkkä ja romanttinen! Ollapa vielä nuori morsian...

Pieniä kivoja

2011-08-09T21:53:00.000+03:00

Niinhän se on, että pieniä ovat ne asiat, jotka useimmin tuovat hymyn huulille ja mielen iloiseksi. Tänä kesänä niitä on tuntunut olevan erityisen paljon. Ei mitään suuria ihmeellisyyksiä, vaan pieniä asioita ja tapahtumia, joista on tullut hyvälle tuulelle. Kuumina päivinä syötyjä ihania jäätelöitä (Lahdessa parasta saa muuten Trio-kauppakeskuksen 2-kerroksen Ciao Cafesta), hauskoja uintiretkiä (tänä kesänä olemme suunnanneet mökkien lisäksi Hollolan Tiilijärvelle ja Vääksyyn), juhlia, mökkeilyä, kasvimaan hoitoa, miehen keräämiä mustikoita ja niistä tehtyä piirakkaa, lasten naurua ja vaikka mitä muuta.

Hymyn huulille ovat nostattaneet myös nämä:

Ebaysta 9 punnalla löytämäni tuliterät Fred Perryn tennarit, joita olen käyttänyt juurikin niin paljon kuin kuva kertoo - siis PALJON!

Oman maan perunat, joista suurimmat ovat nyrkkiäni isompia - ja niin maukkaita, että!

Launeen Citymarketista bongattu Snapple! Edellisen kerran tätä siemailtiin häämatkalla Miami Beachilla, joten olihan sitä napattava mukaan ja fiilistellä vähän. Mmmm, on se vaan hyvää! Toinen Snapple-suosikkini on muuten Kiwi-Mansikka, naminam.

Aijai...

2011-08-08T15:42:00.001+03:00

...enää vain vajaat neljä viikkoa ja köllöttelen juurikin tasan tarkkaan tuon uima-altaan äärellä, noilla aurinkotuoleilla. Matkakuume senkun yltyy yltymistään!

Miettikää nyt, kaksi viikkoa tuollaisissa maisemissa! Italialaista jäätelöä, pizzaa, pastaa ja muita herkkuja. Rentoa hengailua huvilalla mitä parhaimmassa seurassa. Hyvää viiniä. Toscanan hyviksi kehutut merkki-outletit aivan kohtuullisten matkojen päässä. Casentinon kansallispuistossa reippailua ja vaikka mitä muuta. Kyllä kelepaa!

Ihana huvilamme on varattu Gaia Travelsilta, josta myös tuo ylempi kuvakaappaus.

Voi noita miehiä!

2011-08-04T21:54:00.002+03:00

Hihi, selailin tuossa huvikseni blogin tilastotietoja ja havaitsin jonkun löytäneen tänne ihan äskettäin hakusanalla "naisten mieliparfyymi". Voi miespoloiset, se on aivan siitä naisesta kiinni mistä se tykkää! Ei ole olemassakaan mitään absoluuttista jokanaisen suosikkituoksua, sori vaan kaverit.

Mutta vinkkinä, jos joku toinen mies samoin ajatuksin tänne joskus eksyy - käypä naisesi tuoksut läpi ja kirjoita niiden nimet muistiin (huom, ne joita olet havainnut hänen myös käyttävän, ei niitä lahjaksi saatuja joita on ehkä kerran nuuhkaistu) ja marssi reippaasti jonkin suuren tavaratalon kosmetiikkaosaston luo. Asiantuntevan myyjän pitäisi kyllä osata vanhojen suosikkien perusteella suositella uutta, mutta samantyyppistä tuoksua.

No, eipä tässä muuta. Kaunista iltaa teille kaikille! Itse viettelen täällä yksikseni minun ja mieheni ensikohtaamisen vuosipäivää - siitä on nyt neljä vuotta kun häikäistyin maailman ihanimmasta hymystä. <3 Höh ja pöh kun sen täytyy olla tylsästi töissä.

Suurimmat, rumimmat ja kalleimmat

2011-08-04T18:00:00.000+03:00

Arvatkaapa vaan, mitä tuo otsikko kuvailee? No, ette arvaa kuitenkaan, joten kerron ihan itse - tämänkesäisiä bikinejäni! Kyllä!

Voin kertoa, että bikinien osto tänä kesänä oli ikävintä koskaan. Tirautinpa ihan julkiset itkutkin Changen myyjättären iloksi, poljin jalkaa kerran jos toisenkin, nyyhkin ja ruikutin miehelle ja muullekin lähipiirille ja ahdistuin oikein olan takaa. Ei, en siksi että olisin surrut raskausarpiani (aika vähän), hyllyvää vatsaani (aika pieni enää) tai muutenkaan turvonnutta olemustani (ei paha) - vaan siksi, että minulle sopivia bikinejä ei yksinkertaisesti ole olemassa!

70I.

Nii-in. Sepä se on se virallinen, oikea kokoni tällä hetkellä. Mitäpä veikkaatte, paljonko löytyy biksuvaihtoehtoja tämän kokoiselle....? Aivan oikein, vastaus on pyöreä nolla. Ketjuliikkeistä en nyt edes haaveilekaan, on täysin selviö ettei tällaiselle etumukselle riitä peitteeksi postimerkin kokoiset pikkulaput. Epätoivo iskikin, kun edes erikoisliikkeet eivät pystyneet palvelemaan paisunutta poveani. Edes Change, minun luottoliikkeeni (ehkä siksi pettymys siellä oli niin kova...)

Niin epäreilua. Toiset saavat valita itselleen sopivista kivoimmat ja kauneimmat ja minun pitäisi sulloutua joihinkin taatusti rumiin (isot tissithän kuuluvat vain tädeille, joten kuositkin ovat sen mukaisia, ettäs tiedätte!) ja silti vähän liian pieniin ja epämukaviin. Ei kiva. Ei varsinkaan tällaiselle tytölle, joka tykkäisi näyttää itselleen ja pysyä tyylilleen uskollisena rannoilla ja altaillakin.

No, nöyrryttävä oli silti, sillä uimisesta ja auringossa löhöilystä en sentään turhamaisuuteni takia luovu! Kaiken etsinnän jälkeen löysin vastauksen Mikkelistä, Elena-nimisestä alusvaateliikkeestä. Rinnakkaiskoko 75G istuu ihan ok, vaikkei täydellisesti kuitenkaan ja mallin kanssa pystyn elämään tämän kesän. En kuitenkaan yhtään pidempään! Jos "tytöt" eivät imetyksen lopetettuani ala pikku hiljaa pienenemään, on asialle tehtävä jotain. Toista kertaa en halua joutua tilanteeseen, jossa ostan ainoan sopivan vaihtoehdon, joka ei edes sovi tyyliini ja maksaa silti mansikoita.

Et sinäkään olisi näistä yli 100€ maksanut...

Ja hittolainen, alaosakin piti sitten samantien mennä ostamaan uusiksi Hennesiltä noiden kuvassaolevien tilalle. Jättikupit omaavalla kun ei ilmeisesti voi olla suhteessa pieni pylly, joten liivien parina oli luonnollisesti alaosa kokoa L. Joka kovasti yritti jäädä järveen aina itse sieltä noustessani. Not so very nice.

Puuh. Sainpas purettua.

Herkkuja isolla Hoolla

2011-08-04T14:51:00.000+03:00

No tulihan siellä Sisustus Fannyssa käytyä sitten tänä kesänä. Ja oli muuten niin suloinen ja ihana kauppa kuin mitä netissä etukäteen tiirailtuani ajattelinkin. Oi ja voi. Kyllä sinne saisi euronsa hupenemaan... Itse tein kuitenkin aika pieniä ja maltillisia ostoksia, joista tässä osa. Palasaippuoita ei mielestäni voi koskaan olla liikaa ja tuo puukirjain oli vain niin söpö, että se oli ostettava. Vaikka niitä kyllä onkin näkynyt joka paikassa ehkä jo ärsyttävyyteenkin asti...

Iso Hoo 8€, Compagnie de Provencen minisaippuat 1,50€kpl ja suurempi sininen saippua 4€. Ja kulho on KoKon, jos sitä joku sattuu miettimään.

Sisko on kyllä ovelasti saanut minut koukuttumaan tuohon Verbenan tuoksuun... Ihanan raikasta!

Elefantti ylähyllyllä

2011-08-03T15:20:00.001+03:00

Tässäpä taas pieni asetelma pönttiksestä. Kaikki esineet niin eri vuosikymmeniltä kuin olla voi. Ruukku on tätä päivää - ystäviltä saatu lahja, elefantti taasen on omasta lapsuudestani ja toimii nykyään Puntin säästöpossuna ja nuo minikokoiset sanakirjat ovat tämän talomme vintiltä löytyneitä aarteita - mielestäni tosi kiva pieni yksityiskohta sisustukseen!

Sanakirjoista tulikin mieleen, että pitäisi käväistä Suomalaisesta suomi-italia-suomi-taskusanakirja reissua varten, ne kun ovat tällä hetkellä vain 12,95/kpl. On noloa, jos ei osaa kohdemaan kielellä edes perustervehdyksiä-ja kohteliaisuuksia. Ei varmaankaan olisi tarpeetonta opetella ilmaisemaan myös vaikkapa oma vaatekoko ja kengännumerokin. Ja tällä reissulla olisi varmaan kätevä osata pyytää syöttötuolia...

Syysuutta

2011-08-02T19:03:00.000+03:00

Nonni, kaverit! Tänään se sitten tapahtui. Kaipaamani muutos. Pirteämpi banneri ja vähemmän ärsyttävä (?) blogin nimi. Kun mami kerran jamittelee ihan suomeksi, niin lopetetaan englanninkielinen nameilu. Heh ja hah miten huono sanaleikki, mutta meni jo, ei sensuuria.

Mielipiteensä saa ilmaista. Iloista illanjatkoa jok'ikiselle!

Ihanaa Ikeasta

2011-08-02T16:14:00.001+03:00

Kylläpä olisi Ikeassa taas vaikka mitä ihanaa, mitä voisin tarvita/haluta omaan kotiimme. Noita Hemnes-vitriinikaappeja olen itse asiassa kaavaillut jo jonkin aikaa olohuoneeseemme. Kaksi kun saisi vierekkäin, niin saisi vihdoinkin purettua vintiltä muutosta asti (no hei, yli vuoden jo!) odottaneet kirja-ja kansiolaatikot. Kaikki muut tykkäykset tässä ovatkin sitten ihan uusia. Kattovalaisin olisi ihana keittiöön, pöytälamppu ihan minne vaan kun on niin hitsin nätti, ruusukankaasta voisin ommella tyynynpäällisiä pönttikseen tulevaa puusohvaa pehmentämään ja kauniille kukkaruukuille nyt on aina sijaa majatalossa.

Kun nyt joku tekisi vaan tämän olohuoneen remontin loppuun ja jostain liikenisi vähän hiluja noihin hankintoihin, niin Ikea-reissua pukkaisi. Mutta joo, ei sitäkään ennen Italiaa... :)

Kuvakaappaus Ikean nettikatalogista.

Ittelle muistiin!

2011-07-31T18:36:00.000+03:00

Käytän tänään blogiani erittäin lukijaystävällisesti omana "muistilappunani". Muistiin siis, että nämä olisivat kivat eteiseen, peilin päälle tai molemmin puolin.

16,95€/kpl, Ikeasta. Jep. Ei muuta. Paitsi että pakko kertoa, löysin vintiltä vahaliituni, jotka annoin Puntin piirtelyihin - ja hän innostui niin, että piirteli peräti 1,5tuntia! Ihmeellistä oli seurata miten keskittyneesti poika piirsi ja miten hienosti osasi käyttää värejä. Tuli kuulkaas aika komeita teoksia!

Ilimaset ilot

2011-07-28T21:31:00.000+03:00

Ennen Italian reissua en todellakaan ole tekemässä minkäänlaisia ostoksia, mutta sehän ei tietenkään ole estänyt nettishoppailuun hurahtanutta haaveilemasta jälleen kerran vähäsen. Tällä kertaa on tullut haahuiltua shopbopin aleissa ja napsittua muistiin mm. nämä loppukesää ja muutaman (iik, niinhän se oikeasti on) kuukauden päässä häämöttävää työhönpaluuta ajatellen. Ei kävis pahasti kukkaron päälle, mutta ei nyt silti kuiteskaan...

Kuvakaappaus Shopbop

Yes, I'm a gleeeeeek!

2011-07-27T12:39:00.000+03:00

Ystäväni Selinan mielestä ei ilmeisesti ole mitään epäcoolimpaa kuin olla Glee-fani, mutta sorry mate - olen sitä ja kovaa. No hei, mitä voi odottaa tytöltä, joka rakastaa musikaaleja, on laulanut kuorossa jos toisessakin eikä voi vastustaa hyväntuulista laatuviihdettä. <3 Uusi kausi alkaa 29.8. Voin kertoa, että olen takuuvarmasti TVn ääressä.

Ajatuksia eteisestä

2011-07-11T09:43:00.000+03:00

Ei, eteinen ei varsinaisesti ole vielä työlistalla. Pihassa ja olohuoneen remontissa riittää vielä puuhaa ihan hyväksi aikaa. Se ei kuitenkaan estä suunnitelmien tekoa ja haaveilua eteisen suuntaan. Mielessä on jo monta lähes lopulliseksi pohdittua ratkaisua.

Yksi ratkaisu, joka on varmaankin 90% varmaa on se, että eteiseen tulee puolipaneelit. Kyllä, ihan totta! Ei kuitenkaan sitä 90-luvun perus-mäntypaneelia, vaan jotkut kauniit valkoiseksi maalatut. Helmipaneeli voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto.

Kuva

Paneelin kaveriksi haluaisin jotain nättiä mummola-tapettia. Mielessäni näen harmahtavan beigellä pohjalla vaaleanpunaisia ruusuja, mutta se mitä todellisuus tulee olemaan, en vielä tiedä. Kauniita vaihtoehtoja kun riittää.

kuva

Nuo neljä ihanaa esimerkkiä ovat kaikki Tapettitalosta. Sieltä löytyy vaikka mitä ihania vanhoja suomalaisia design-tapetteja! Omaankin taloon katselin ensin vain 50-luvun designeja - ne kun sopisivat tänne meille ihan takuuvarmasti. Hintaahan noilla tietenkin on, mutta jospa eteinen pienenä tilana veisi sen verran vähän tapettia että siihen voisi vähän panostaakin. Onhan eteinen myös vähän kuin talon käyntikortti...

Lattiasta tiedän jo varmuudella, että se tullaan maalaamaan samalla harmaalla kuin muukin alakerta. Kengät pysyvät samalla Ikean hyllyllä kuin ennekin, joskin lisäpareille haluaisin myös Ikeasta pitkään katselemani kenkälipaston - sinne voisi piilottaa ne vähemmän kauniit lenkkarit ja muut rönttäkengät ja pitää hyllyssä esillä ne nätimmät parit.

Ja epämääräistä roinaa ja avaimia säilyttämään haluan tämän:

kuva

Ihana!

Sopeutuja

2011-07-10T21:55:00.000+03:00

Puhdas, valkoinen paperi on ahdistava - siihen on piirrettävä edes yksi hapuileva viiva, joka antaa osviittaa tulevalle.

Vanha talo on parempi kuin uusi, joka aiheuttaisi ahdistusta liian monilla valintamahdollisuuksilla.

Työ, jolla on jonkinlaiset raamit ja säännöt, on helpompi kuin vapaat kädet tehdä mitä vaan.

En tiedä johtuuko so horoskooppimerkistäni (kalat=jokapaikkaan sopeutuva haaveilija) vai mistä, mutta tunnen itseni kotoisimmaksi tilanteissa, joissa minun ei tarvitse olla kaiken alku ja juuri, alkupisteen tai rajojen päättäjä.

Sisustajana olen kaikkien asuttamieni kotien perusteella päätynyt siihen, ettei minulla ehkä ole varsinaista suosikkityyliä tai aikakautta, jonka mukaan haluaisin aina sisustaa. Mieluisinta on tarkastella asuntoa tai taloa itseään ja lähteä sen pohjalta liikkeelle. Kun asutin ensimmäistä omistusasuntoani, 50-luvulla rakennettua kaunista kerrostalokaksiota, olin innoissani kun sain sisustukseni osaksi mummini kampauspöydän samalta vuosikymmeneltä. Modernimmassa kerrostaloasunnossamme olin taas myös kuin kala vedessä modernimpien kalusteiden ja sisustuselementtien kanssa. Nyt, 50-luvun rintamamiestalossa hingun vanhoja kalusteita, pitsiverhoja ja mummolatunnelmaa. Pidän kaikesta, mikä sopii ympäristöönsä.

Edellisessä kodissamme rakastin matalaa, suoralinjaista tv-tasoamme - täällä olin heti valmis heittämään sen kaatopaikkakuormaan, kun ensimmäinen Puntin aiheuttama vaurio ilmaantui. Pitsiverhoja luulin inhoavani, kunnes huomasin, että haluan pönttikseemme vain ja ainoastaan pitsiverhot.

Myös pukeutumisessa pidän siitä, että on jonkinlaiset säännöt tai raamit, jotka määräävät ja joiden sisällä voin sitten tehdä pieniä luovia ratkaisujaa. Rakastan pukukoodeja, eikä mikään ole niin mielenkiintoista kuin pukeutumisetiketistä lukeminen. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka pyörittelevät silmiään häissä valkoisiin pukeutuneelle vieraalle, tai ihmiselle joka ei kirkossa peitä hartioitaan (ja kyllä, minulla oli olkaimettoman morsiuspukuni kanssa kirkkoa varten erillinen bolero).

Vähän aikaa sitten huomasin myös, että minun on hyvin vaikea olla se, joka keksii joukolle yhteistä tekemistä. En minä halua päättää - itse kun saan kuitenkin itseni viihtymään, oltiinpa sitten lähes missä vaan. Ei minua ehkä kiinnostaisi lähteä Korkeasaareen elukoita pällistelemään, mutta hei, kaunis ilma - lähdenkin siis vain ulkoilemaan ja saamaan vähän lisää päivetystä.

Anna siis minulle paperi, johon olet piirtänyt pisteen, päätä sinä minne mennään, osoita minulle paikka ja kaikki on hyvin.

Kuulostaako tutulta? En varmaankaan ole ainoa, jota liika vapaus ahdistaa? Vai?

Tiistain tyttötuokio

2011-07-05T09:02:00.002+03:00

Oi Beyoncé, olin jo ehtinyt kyllästyä sinuun niin, etten yhtään seurannut mitä viime aikoina olet puuhaillut. Ja sitten jostain syystä aloin Youtubessa kuunnella vanhoja Destiny's Childin videoita Puntin kanssa jamitellen, ja löysin uusimpasi. Jeah! Tykkään niin paljon! Girls rule!

Kannattaa muuten katsella myös Youtubesta löytyvä Beyoncén Year of 4-minidokkari (kesto reilu 20min.). Tämänkin musiikkivideon taustalla on niin paljon kaikkea mielenkiintoista.

Pieni hemmotteluhetki

2011-06-29T23:01:00.001+03:00

Aamupäivällä kasvimaalla huhkittuani huomasin minulla olevan oivallinen hetki pienelle hemmottelulle - Nuppu tuhisi unta pihalla vaunuissaan ja perheemme miesväki oli rautakauppareissulla ostamassa tarvikkeita terassimme kaiteita varten. Arvelin, että aikaa ei ehkä kuitenkaan olisi kovin paljon, joten ajattelin sitten tehdä jotain mikä on sekä ihanaa, että hyödyllistä - Jalkakylvyn!

Kaivoin yläkaapista ihanan emalivadin, joka on talon entisten omistajien meille jättämää omaisuutta ja arvoin hetken kahden uuden saippuani välillä. Siskolta ilolahjana saamaani (nii-in, taas se lahjoi minua näin kivasti!) L'Occitanen Verveineä vaiko Juhannuksena Juvan Butiken På Landetista ostamaani Crabtree and Evelynin Crabapple&Mulberryä?

Päädyin vaihtoehdoista ensimmäiseen. Saippuaa tuoksutellessani hoksasin muuten, miksi siitä tulee niin nostalgisen mökkimäinen olo - sehän tuoksuu aivan Sunlight-palasaippualta! Juuri siltä, mitä lapsuudessani muistan olleen jok'ikisellä mökillä millä pääsin vierailemaan (omaa mökkiähän meillä ei ollut kuin vasta sitten kun olin jo teini-iässä). Ihanan raikasta!

Mökkifiilistä lisätäkseni, päätin kylvettää kasvimaan jäljiltä mutaiset varpaani kuistin portailla auringossa istuskellen. Voin kertoa, että oli mukavaa! :)

Kylvyn jälkeen kelpasi sujauttaa puhtaat varpaat uusiin pihasandaaleihin, jotka ostin myöskin H&M:n alennuksista 2,95€hintaan, ja katsella kun rautakaupasta palannut mies jatkoi terassikaiteen kanssa puuhailua.

Lakanoidenvaihtopäivä

2011-06-28T21:30:00.000+03:00

Tänään tein jotain perin harvinaista. Silitin lakanat! Sinkkuaikoinanihan tuossa ei olisi ollut mitään ihmeellistä, nuoruusvuosieni kesät kun tein töitä pesulassa, josta minuun tarttui pakkomielle sileisiin lakanoihin ja viivasuoriin vaatepinoihin. Mutta parina viime vuonna, kun on ollut vähän muutakin puuhaa, on lakanoiden silittäminen jäänyt asioiden tärkeysjärjestyksessä sinne aika viimeisille sijoille. Vaikka mikä onkaan ihanampaa kuin pujahtaa saunapuhtaana tuuletettujen petivaatteiden ja puhtaiden, silitettyjen lakanoiden väliin?

Silitysintoni taisi saada alkunsa noista H&M Homen söpöistä ruusulakanoista, jotka ostin juuri alennuksesta hintaan 9,95€/setti. Ne olivat juuri niin suloiset kuin kesälakanoiden kuuluukin olla, että pakkohan ne tuohon hintaan oli ostaa omaksi! Kuvassa näkyy muuten myös ihkaensimmäinen huuto.net-ostokseni - ihana 50-luvun pinnatuoli! Sekin on niin siro ja suloinen että. Vain sen tuleva väri mietityttää... Tämäkin kun tekisi mieli vetäistä valkoiseksi, mutta toisaalta tuo ruskeakaan ei ole hullumpi...

Minä vain

2011-06-27T22:11:00.000+03:00

Yli puolitoista vuotta sitten päähäni pälkähtänyt blogin nimi ja siihen liittämäni nimimerkki ovat jo jonkin aikaa ärsyttäneet minua suuresti. Olen aivan varma, että tänne törmäävistä kaikki eivät ymmärrä, että blogin nimi on minulle vitsi - itse kun en mielestäni täytä namimutsin tyyppikuvaa millään lailla. Myös Yummy-nimimerkin on ollut tarkoitus olla erittäinkin sketsihenkinen ja kaukana oikeasta minusta.

Koska blogin nimeä en nyt (ainakaan vielä) ryhdy vaihtamaan, teen sen muutoksen jota olen jo pitkään ajatellutkin - ja esiinnyn täällä tästä lähtien ihan omalla nimelläni. Tarkimmat teistä ovat sen kuitenkin jossain välissä hoksanneet, eikä minulla ole mitään syytä sitä peitellä. Joten, bye-bye Yummy - puikoissa tästedes minä itse - Laura.

Puntti on kuitenkin edelleen Puntti, Nuppu myöskin Nuppu ja mies on mies. Yksityisyys kun on kuitenkin jokaisen oikeus, jota minä en aio perheeltäni riistää.

Pitäisi kai haahuilla useammin kaupungilla...

2011-06-27T19:05:00.000+03:00

... että pysyisi perillä siitä, miten ihania sisustusliikkeitä tässä kotikaupungissamme onkaan. Viime viikolla piipahdimme hetken mielijohteesta Villa Vivianissa kun ihastuimme ikkunasta bongaamaamme lipastoon (joka ei lähempää tarkasteltuna ollutkaan sitten ihan sitä mitä olemme haeskelleet), tänään taas törmäsin netissä seikkaillessani Sisustus Fannyyn. Fannyn valikoimat näyttävät ja kuulostavat niin houkuttelevilta (mm Greengate, Gant Home, La Compagnie de Provence jne), että pian on kyllä päästävä ihastelemaan ihan paikan päälle. Vaikka se taitaisi olla viimeinen niitti äitiyslomavaurioista kärsivälle kukkarolleni...

Postauksen kuvat www.sisustusfanny.fi.

3/10

2011-06-26T22:53:00.000+03:00

Joku uskollinen lukijani saattaa muistaa minun tehneen pienen uudenvuoden lupauksen. Että lukisin tämän vuoden aikana kymmenen ihan oikeaa kirjaa. No, keväänhän olin sitten aika pitkälti lukematta yhtään mitään. Oli muka liian kiire. "Eihän nyt pienen vauvan ja taaperon äidillä ole aikaa." Sitten tartuin jossain tuohon BBCn sadan kirjan listaan, sain lisäpontta Karkkipäivä-blogin pohdinnoista ja päätin vihdoinkin aloittaa.

Edelleenkään en ole saanut itseäni vietyä kirjastoon tai ottanut lukemistooni yhtäkään tuon jo mainitun BBCn listan opusta, mutta olen silti saanut nyt luettua kolme kokonaista kirjaa. Kyllä sitä aikaa siis löytyy, jos niin tahtoo. Ja voin kertoa, lukemisesta tulee tosi hyvä mieli. Mikään ei ole niin rentouttavaa, kuin lapsia nukuttaessa ottaa kirja käteen ja jatkaa lukemista vielä senkin jälkeen kun pienet jo tuhisevat kaukana unten mailla. Mieli lepää aivan eri tavalla kuin telkkaria tuijotellessa tai nettiä selaillessa. Kirja ei myöskään lisää vireystilaa hullun lailla niin kuin netti, joka saa poukkoilemaan sivustolta toiselle ja valvomaan pidempään kuin pitäisi - vaan kun keskittymiskyky herpaantuu ja väsy iskee, sen kyllä huomaa. Eilenkin havahduin, kun kirja kopsahti naamalleni ja päätin siitä jatkaa suoraan unten maille.

Jotain ehkä saattaa kiinnostaa sekin, mitä kirjoja nyt olen sitten saanut luettua. Ensimmäinen oli Riikka Pulkkisen esikoisteos Raja, josta pidin valtavasti. Niin paljon siitä pidin, että kun eräänä tiistai-päivänä aloitin lukemiseni, käänsin viimeisen sivun samaisen viikon torstaina. En halua liikaa sepostaa teoksen yksityiskohdista tai omasta lukukokemuksestani, mutta voin todellakin suositella tuota kirjaa kaikille.

Toinen lukemistani kirjoista oli Anna-Leena Härkösen Avoimien ovien päivä. Toisaalta pidin kirjasta - se oli helppolukuinen ja synkkyydessäänkin hauska, toisaalta taas inhosin sitä, ja henkilöidensä epäuskottavuutta. Jotenkin en vain mielessäni voi kuvitella todeksi sellaista äiti-tytär-suhdetta, kuin mitä kirja kuvailee. Ehkä omat kokemukseni äidin ja tyttären suhteesta ovat niin hyviä ja kauniita, etten omista lähtökohdistani pysty eläytymään päähenkilö Astan tunteisiin - ehkä olen vain liian naiivi uskomaan, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia, kuin omat tuntemukseni. Jokatapauksessa ärsyyntymisestäni huolimatta kahlasin kirjan nopeasti läpi ja viihdyin sen parissa hyvin. Onkohan muuten minun ja äitini lisäksi muita, jotka eivät kykene lukemaan Härkösen kirjoja näkemättä häntä aina kirjojensa päähenkilönä? Vaikka kuinka yritin pinnistellä, oli Asta aina vain Härkösen näköinen ja oloinen - aivan kuten teoksen Ei kiitos päähenkilö.

Viimeisin lukukokemukseni on Torey Haydenin Aavetyttö. Löysin kirjan kesämökkimme hyllystä ja kävin eilen sen kimppuun. Kaikessa ahdistavuudessaan teos oli niin vangitseva, että sain sen jo tänään luettua loppuun. Tositapahtumia kuvaileva kirja sai minussa aikaan vastenmielisyyden väreitä, surua ja jopa vihan tunteita. Paikka paikoin minua ärsytti kirjailijan liika "ammattimaisuus", joka sai lukukokemuksen välillä tuntumaan potilaskansion lukemiselta, mutta toisaalta tämä sama seikka teki kirjan tarinasta huomattavasti todemman kuin mitä se olisi ollut suurempien draaman keinojen höystämänä. Ei mitään kepeää luettavaa, mutta varmasti ajatuksia ja tunteita herättävää. Suosittelen.

Nyt kun olen ihan kunnolla päässyt tähän lukemisen makuun, haluaisinkin kysellä teiltä hyviä kirjavinkkejä. Mitä te olette viime aikoina lukeneet ja mitä suosittelisitte minulle?

And the winner is.... (eli Tukholmakortti menee nimimerkille...)

2011-06-21T18:50:00.000+03:00

... Päivi K! Onneksi olkoon! Ja hyvää matkaa ja tulevia häitä jo näin etukäteen. Otan sinuun yhteyttä pikapuoliin!

Ja onnettarenahan toimi perinteiseen tapaan Random.org.

Kiitokset kaikille osallistujille - better luck next time!

Muistutus! Arvonta päättyy tänään!

2011-06-21T09:26:00.000+03:00

Jos siis olet suuntaamassa Tukholmaan ja haluaisit siellä käytettäväksesi monipuolisen Tukholma-kortin, muistathan osallistua pian arvontaan. Osallistumisaika päättyy tänään klo 18.00. Hopi hopi! :)

Onnea kaikille osallistujille ja aurinkoista päivää jok'ikiselle lukijalleni!

Kumihattupoika ja mummun kello

2011-06-21T08:59:00.000+03:00

Monissa sisustusblogeissa on kauniita asetelmia hienoista sisustuslehdistä, sen hetken trendikkäimmistä kukkasista sun muusta tyylikkäästä. Meidän "pönttistämme" somistaa asetelma, jossa pönöttää esine miehen lapsuudesta - kumihattupoika, ei-niin-supercool Saint Paulia ja vanha kello miehen mummun peruja. Ei ehkä niin elegantti kuin pino Elle Interiörejä ja huolella valittu pioni kauniissa lasivaasissa, mutta oi niin kotoisa ja hellyyttävä.

Not a very high-maintenance girl... osa 2 (kynnet)

2011-06-20T22:41:00.001+03:00

Kauniisti laitetut kynnet on asioita joista nautin suuresti. On ihanaa kun kynsinauhat eivät repsota, kynnet ovat siististi viilatut ja niissä on mielialasta riippuen joko kaunis ja hillitty nudesävy tai hillittömän kirkas ja räikeä piristeväri.

Valitettavasti minulla vain harvoin on tuollaiset ihailemani kaltaiset kynnet.

Syystä että... 1) Kun päivissä on rajallisesti aikaa itselle, se tulee harvoin käytettyä ylimääräiseen "hemmotteluun". Jos suihkussa ehdin käydä, niin se on jo bonusta (jos nyt ihan lievästi liioitellaan ;)) 2) Onnettomat kynteni eivät vaan millään lopeta liuskoittumistaan ja repeilyään. 3) En vain yksinkertaisesti osaa varoa kynsiäni. Yhtään. Jos olen edellispäivänä saanutkin kynnet kauniisti lakattua, on takuuvarmaa että seuraavana päivänä tärvelen ne piloille unohtamalla hanskat kasvimaalla kuokkiessani. Tai jotain muuta vastaavaa.

Pientä lakkakokoelmaani

Mutta kyllä minä yritän. Tässäkin asiassa. Otan välillä oman pienen hetken kun olen saanut pikkuiseni päiväunille. Viilailen, rasvailen, tökin appelsiinipuutikuilla ja lakkaan toivoen kaikella voimallani, että pienten unet kestäisivät ainakin lakan kuivumiseen asti. Kerran jos toisenkin toiveeni on kuitenkin jollain ylemmällä tasolla hylätty ja lakat ovat äkkiä olleet rutussa minun rynnistettyäni jompaa kumpaa mussukkaa halimaan.

Ja sitten olen täysin unohtanut koko kynnet ja muistanut ne seuraavan kerran vasta jossain kaupan kassalla, kun ojennan korttejani peikkokouristani huolellisesti manikyroituja kätösiä kohti.Näitä tilanteita välttääkseni annan koko kynsien välillä ihan vaan olla. En siis tee mitään. Sillä siistimmät ovat lakkaamattomat ja puhtaat kynnet, kuin rumasti kuluneet ja ruttaantuneet lakkaukset.

Mutta jos nyt olen optimistituulella ja menen hoitamaan ja lakkaamaan kynsiäni, tapahtuu se useimmiten joko Mavalan tain OPIn lakkoja käyttäen. Olen toki muitakin merkkejä kokeillut, mutta todennut että näillä kynteni saattavat hyvässä lykyssä pysyä kauniina jopa parikin päivää. Lakat eivät lähde lohkeilemaan samantien (varsinkin jos seassa on yhtään helmiäistä, vinkki vinkki) ja molemmilla merkeillä on tosi kivasti sävyjä joista valita.

Tänä kesänä olen innostunut erityisesti Mavalan Select-malliston sävyistä, joista olen hankkinut tuon 164 Rose Dustin ja joista myös ihanan haalistunut khakinvihreä Khaki Vintage houkuttelisi kovasti. Myös Ebaysta superhalvalla ostamani OPIn kirkkaanoranssi Flit A Bit ja Rimmelin viimekesänä hankkimani 415 Instyle Coral ovat olleet kovassa käytössä - eivät vähiten siksi, että ne korostavat kivasti hieman jo saamaani päivetystä.

kesän 2011 suosikkilakat?

Little girls and their pretty little things

2011-06-20T21:41:00.000+03:00

On ihanaa kun on pieni tyttö. Tyttö itse maailman suloisin ja tytön pienet vaatteet ja tavarat lähes yhtä suloisia. Vaikka itse en pukeutumisessani kummemmin söpöile, tyttöseni kanssa nautin vaaleanpunaisesta, pienistä kukkasista ja söpöistä pienistä tossukoista. Sukupuolineutraalius my ass.

Mini-"Converset" Ebaysta (postikuluineen £0.99),

laatikko ja kuppikakkukipposet GreenGate/

lahja työkavereilta

Pitää syödä että jaksaa

2011-06-19T23:02:00.002+03:00

Monissa blogeissa on viime aikoina ollut puhetta ruoasta. Koska aihe kiinnostaa itseänikin, ajattelin myös osallistua tähän trendiin ja julkaista oman pienen ruokapäiväkirjani.

Minähän tykkään syömisestä. Kun minua vähän vilkaiseekin, ei ole epäselvää, että ruoka maistuu ja välillä herkutkin vähän liiaksi asti. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka tietävät kyllä millaisella ruokavaliolla saisi itsensä näyttämään paremmalta ja jaksamaan paremmin, mutta aina eivät vain omat tiedot toteudu lautasella asti. Yritän kuitenkin kovasti ja tiedän, että pienin askelin pystyn minäkin omaksumaan itselleni terveellisen ruokavalion, jossa herkut kuuluvat arvoiselleen paikalle eivätkä jokapäiväiseen ruokapöytään.

Olen vähän itseäni-ruoskiva luonne painonhallintaan liittyvissä asioissa, ja siksi kerronkin ihan suoraan, että painan tällä hetkellä 71,5 kiloa. Se on vähän vielä liikaa se, kun pituutta ei kuitenkaan löydy kuin 167 senttimetriä. Mutta, se on jälleen kerran kuitenkin vähemmän, kuin mitä viimeksi olen täällä painokseni kertonut. Imetys vie edelleen oman osansa päivittäisistä kaloreistani, mutta olen myös viime aikoina alkanut kiinnittää enemmän huomiota myös syömisiini. Kokeilinpa tuossa peräti puolentoista päivän ajan (nauraminen toki sallittua) ihan karppaamistakin, todetakseni kuitenkin, ettei tässä elämäntilanteessa vain yksinkertaisesti jaksa ilman hiilareita - ei ainakaan jos haluaa olla kiva ja virkeä äiti äkäisen kiukkupussiakan sijaan.

Tällä hetkellä syön siis hyvin pitkälti aivan tavallista kotiruokaa, kiinnittäen kuitenkin huomiota hiilareiden laatuun. Seuraava kuvasarja, joka taitaa olla torstailta, kuvaa hyvinpitkälti sitä, mikä minusta on terveellistä ja monipuolista syömistä. Ainakin itse voin hyvin ( ja kevyemmin) tuollaisilla eväillä.

Aamiainen: Kaurapuuroa oivariinisilmällä, sokerilla ja rasvattomalla maidolla, kahvi maidolla ja hermesetaksella ja smoothie rasvattomasta maidosta, maustamattomasta jogurtista, mustikoista, vadelmista, vehnäleseestä ja mantelirouheesta

Lounas: Salaatti kirsikkatomaateista, salaatista, kurkusta, herneenversoista, ruohosipulista, tuoreesta oreganosta ja mozzarellasta. Päällä huiskaus Neito-erikoisrypsiöljyä, suolaa ja pippuria.

Välipala: Turkkilaista - eli "Partaäijä"-jogurttia, purkki säilykeananasta, mantelirouhetta ja vehnäleseitä

Päivällinen: Nakkikeittoa, 100%ruis-leipää oivariinilla ja lasi rasvatonta maitoa

Iltapala: Valion uuniomena-jogurttia, 100%ruis-leipää, kinkkua ja kurkkua

Ja join toki päivän aikana vettä, mutta enpä jaksanut niitä lasillisia käydä laskemaan saati kuvailemaan.

Ja kun kerran tälle tielle lähdettiin, niin laitetaan bonuksena vielä seuraavan päivän, eli perjantain aamiainen:

Maitokahvi hermesetaksella, 100%-ruisleipää kinkulla ja paistetulla munalla, kurkkua ja lasissa maustamatonta jogurttia omenakuutioilla ja mantelirouheella. Nam.

Oli kyllä niin hyvää. Ehkä sitä taas huomisaamuna voisi kaivella paistinpannun esille. Mutta kuinkas on - maistuisiko nämä eväät sinulle?

No onhan tää nyt syvältä

2011-06-19T18:43:00.000+03:00

En tiedä mistä johtuu, mutta jostain syystä en edelleenkään pysty vastaamaan mihinkään kommentteihin, joita viime aikoina olette tänne blogiin jättäneet. Aina kun yritän, Blogger vaatii minua kirjautumaan uudelleen sisään, olettaa sitten yhtäkkiä anonyymiksi, kieltäytyy silti julkaisemasta kommenttia ja vaatii taas uudestaan sisäänkirjautumista. AAAARRRGGGH. Onkohan muilla Bloggeria käyttävillä samoja ongelmia? Jos ei tämä kohta ala korjaantua, on kai tehtävä erikseen oma postaus, jossa vastailen tiedusteluihinne. Vaikka aika hölmöltähän se kyllä tuntuu...

Höh ja pöh.

Ilolahja indeed!

2011-06-19T18:17:00.001+03:00

On minulla vaan ihana sisko. Aina välillä lahjomme toisiamme ihan huviksemme, siis ilman sen kummempia syitä, vain ilahduttaaksemme toista. Annamme siis ilolahjoja, joita myös sillä nimellä kutsumme.

Reilu viikko sitten, kun itse annoin siskolleni ilolahjaksi vaatimattoman pienestä siemenestä taimeksi kasvattamani pensastomaatin, en todellakaan odottanut, että oma ilolahjani olisi näin hieno (huom. ilolahjat ei ole mikään lahjojen vaihtokauppa, nyt vaan sattui olemaan niin, että molemmilla oli lahja toiselle samaan aikaan). Niin minuntyyliseni, kaunis ja ihana. Ja sopii muuten hienosti noiden vihki-ja kihlasormukseni rinnalle. On kyllä virallisesti hienoin koskaan saamani ilolahja.

Kiitos vielä kerran siis, siskosein. <3

datumamore ad defendendum (given in love, for protection).

Onko teillä tapana lahjoa läheisiänne ihan huviksenne? Mikä on hienointa tai ikimuistoisinta mitä olette antaneet? Tai kenties saaneet?

Summer home

2011-06-19T16:26:00.000+03:00

Vihdoin ja viimein kaverit! Meillä on kamera! Ihan tavallinen digipokkari vain edelleenkin, mutta onpahan kuitenkin. Voin vihdoinkin laitella kuvia kodista, pihasta ja mistä nyt milloinkin huvittaa. :) Kivaa.

Lähirinteessä kasvaa ihan hillittömästi lupiineja - oli pakko poimia nippu portaikkoa sulostuttamaan.

Yläkertaan vievät portaat ovat edelleen yksi suosikkijutuistani kodissamme. Ne ovat edelleen samassa kunnossa kuin ostaessamme, vähän rähjäiset, mutta ihanat. Ja rakastan noita pyöreitä ikkunoita. <3

Puntti tykkää leikkiä vanhalla rikkinäisellä kameralla nyt kun saimme tämän uuden. Varsinkin siskon kuvaaminen on hauskaa. Kuistin remppa on viime kesän jäljiltä vielä vähän kesken - pitäisi laittaa pystyrimat tuohon kylkeen ja maalata tolpat ja kaiteet valkoisiksi (niinkuin ovat alunperin olleetkin), laudoituskin olisi öljyn tarpeessa.

Keittiön ikkunan alle perustin keväällä perennapenkin tyylillä laitetaan kaikkea mitä saadaan - ja ihan nättiä tulee silläkin tyylillä. Äidiltä sain mm. särkynyttä sydäntä ja tuota huikean kaunista keltaista liljaa, joka juuri nyt kukkii kaikista kauneimmin. Omalta pihalta siirtelin tuohon pioneja ja on siellä kaikkea muutakin. Varmaan ensi kesänä on vielä nätimpi penkki kun puskat tuuheutuvat.

Mies on kevään ja kesän aikana reunustanut talon ja pihatiet noilla ihanilla luonnonkivillä. Kaunista ja ihan roimasti edullisempaa kuin käyttää kaupan persoonattomia betonimöhkäleitä. Pihan kiviin taisi mennä ihan vain muutama kymppi.

Nyt sitä voisi kai sanoa näiden kuvien ja kukkasten myötä, että tervetuloa taas meille. Kummasti ne kuulumiset raottuvat kuvien avulla paljon paremmin ja mielenkiintoisemmin.

Meillä on parhaillaan muuten menossa tapetinrepimisurakka - olemme vihdoin saaneet alulle olohuoneen remontoinnin. Siitä lisää varmasti piakkoin! Ja kuvien kera! :)

Menossa Tukholmaan? (arvonta)

2011-06-17T09:48:00.000+03:00

Sain taannoisesta Visit Swedenin bloggaajakisaan osallistumisesta palkinnoksi yhden päivän Tukholma-kortin, jolla saa mm. vapaan pääsyn 80 museoon ja nähtävyyteen, ilmaisia matkoja Suur-Tukholman paikallisliikenteessä ja paljon muita etuja joista voit lukea enemmän tuon edeltävän linkin takaa. Kortin arvo on 425SEK eli noin 45€, eli ei ihan ilmainen läpyskä.

kuva

Koska emme haluistamme huolimatta kuitenkaan saa Ruotsin reissua tälle kesälle järjestettyä (jääpähän ensi kesäänkin jotain odotettavaa, silloin on viimeistään päästävä naapurimaan-reissulle), haluan arpoa tämän kortin ilahduttamaan jotain ihan oikeasti Tukholmaan suuntaavaa lukijaani. Eiköhän teistä kuitenkin jokunen löydy...

Arvonta alkaa N-Y-T-Nyt! ja päättyy tiistaina 21.6. klo 18.00, jonka jälkeen arvon voittajan. Olkaahan siis kuulolla silloin. Säännöt ovat ne tavalliset: Kommentoi jotain tähän postaukseen (olisi kiva kuulla vaikka mitä aiot Tukholmassa puuhailla ja kenen kanssa olet reissuun lähdössä) ja jätä joku jälki jota kautta sinuun saa yhteyden, jos arpaonni sattuu osumaan (sähköposti on pop).

No ei kai tässä sitten muuta kuin onnea arvontaan kaikille tasapuolisesti! Tai vaihtoehtoisesti Lycka till! Nyt ulos nauttimaan auringosta :)

6/100

2011-05-29T15:52:00.000+03:00

Oletko lukenut enemmän kuin kuusi näistä kirjoista? BBC uskoo, etta suurin osa ihmisistä on lukenut vain kuusi sadasta tässä listatusta kirjasta. Lihavoi kirjat, jotka olet lukenut kokonaan; kursivoi kirjat, jotka olet aloittanut muttet ikinä saanut päätökseen tai joista olet lukenut pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle."
1 Pride and Prejudice - Jane Austen

2 The Lord of the Rings - JRR Tolkien

3 Jane Eyre - Charlotte Bronte

4 Harry Potter series - JK Rowling

5 To Kill a Mockingbird - Harper Lee

6 The Bible

7 Wuthering Heights - Emily Bronte

8 Nineteen Eighty Four - George Orwell

9 His Dark Materials - Philip Pullman

10 Great Expectations - Charles Dickens

11 Little Women - Louisa M Alcott

12 Tess of the D’Urbervilles - Thomas Hardy

13 Catch 22 - Joseph Heller

14 Complete Works of Shakespeare

15 Rebecca - Daphne Du Maurier

16 The Hobbit - JRR Tolkien

17 Birdsong - Sebastian Faulk

18 Catcher in the Rye - JD Salinger

19 The Time Traveler’s Wife - Audrey Niffenegger

20 Middlemarch - George Eliot

21 Gone With The Wind - Margaret Mitchell

22 The Great Gatsby - F Scott Fitzgerald

24 War and Peace - Leo Tolstoy

25 The HitchHiker’s Guide to the Galaxy - Douglas Adams

26 Brideshead Revisited - Evelyn Waugh

27 Crime and Punishment - Fyodor Dostoyevsky

28 Grapes of Wrath - John Steinbeck

29 Alice in Wonderland - Lewis Carroll

30 The Wind in the Willows - Kenneth Grahame

31 Anna Karenina - Leo Tolstoy

32 David Copperfield - Charles Dickens

33 Chronicles of Narnia - CS Lewis

34 Emma -Jane Austen

35 Persuasion - Jane Austen

36 The Lion, The Witch and the Wardrobe - CS Lewis

37 The Kite Runner - Khaled Hosseini

38 Captain Corelli’s Mandolin - Louis De Bernieres

39 Memoirs of a Geisha - Arthur Golden

40 Winnie the Pooh - A.A. Milne

41 Animal Farm - George Orwell

42 The Da Vinci Code - Dan Brown

43 One Hundred Years of Solitude - Gabriel Garcia Marquez

44 A Prayer for Owen Meaney - John Irving

45 The Woman in White - Wilkie Collins

46 Anne of Green Gables - LM Montgomery

47 Far From The Madding Crowd - Thomas Hardy

48 The Handmaid’s Tale - Margaret Atwood

49 Lord of the Flies - William Golding

50 Atonement - Ian McEwan

51 Life of Pi - Yann Martel

52 Dune - Frank Herbert

53 Cold Comfort Farm - Stella Gibbons

54 Sense and Sensibility - Jane Austen

55 A Suitable Boy - Vikram Seth

56 The Shadow of the Wind - Carlos Ruiz Zafon

57 A Tale Of Two Cities - Charles Dickens

58 Brave New World - Aldous Huxley

59 The Curious Incident of the Dog in the Night-time - Mark Haddon

60 Love In The Time Of Cholera - Gabriel Garcia Marquez

61 Of Mice and Men - John Steinbeck

62 Lolita - Vladimir Nabokov

63 The Secret History - Donna Tartt

64 The Lovely Bones - Alice Sebold

65 Count of Monte Cristo - Alexandre Dumas

66 On The Road - Jack Kerouac

67 Jude the Obscure - Thomas Hardy

68 Bridget Jones’s Diary - Helen Fielding

69 Midnight’s Children - Salman Rushdie

70 Moby Dick - Herman Melville

71 Oliver Twist - Charles Dickens

72 Dracula - Bram Stoker

73 The Secret Garden - Frances Hodgson Burnett

74 Notes From A Small Island - Bill Bryson

75 Ulysses - James Joyce

76 The Inferno - Dante

77 Swallows and Amazons - Arthur Ransome

78 Germinal - Emile Zola

79 Vanity Fair - William Makepeace Thackeray

80 Possession - AS Byatt

81 A Christmas Carol - Charles Dickens

82 Cloud Atlas - David Mitchell

83 The Color Purple - Alice Walker

84 The Remains of the Day - Kazuo Ishiguro

85 Madame Bovary - Gustave Flaubert

86 A Fine Balance - Rohinton Mistry

87 Charlotte’s Web - E.B. White

88 The Five People You Meet In Heaven - Mitch Albom

89 Adventures of Sherlock Holmes - Sir Arthur Conan Doyle

90 The Faraway Tree Collection - Enid Blyton

91 Heart of Darkness - Joseph Conrad

92 The Little Prince - Antoine De Saint-Exupery

93 The Wasp Factory - Iain Banks

94 Watership Down - Richard Adams

95 A Confederacy of Dunces - John Kennedy Toole

96 A Town Like Alice - Nevil Shute

97 The Three Musketeers - Alexandre Dumas

98 Hamlet - William Shakespeare (contained within the complete works)

99 Charlie and the Chocolate Factory - Roald Dahl

100 Les Miserables - Victor Hugo

No voi morjens... Kuinka noloa on, että on oikeasti lukenut juurikin vain nuo 6 ja nekin ovat ne listan lällyimmät opukset - lastenkirjoja, tyttöhömppää ja chick litiä. Koulunsa käynyt ihminen minussa häpeää. Elokuvana olen nähnyt useamman kuin lukenut. No niin noloa.

Olisi kyllä aika hieno tavoite yrittää lukea nämä kaikki. Mutta missä ajassa? Tai joo, ehkä nyt tällä hetkellä kysymys kuuluu ennemmin, että: "Millä ajalla?". Mutta voisin silti yrittää. Montakohan sivua noissa olisi yhteensä? Jos lukisi kymmenen sivua päivässä, montako vuotta menisi kunnes urakka olisi saatettu loppuun?

Mutta te lukijaihmiset, kertokaahan. Mistä näistä kannattaisi aloittaa? Raskaimmasta ja vaikeimmasta ei nyt varmaankaan... Kevyimmästä ja viihdyttävimmästä olisi kai mukavin alkaa urakoimaan. Mitä suosittelette?

Ja onko noloa myöntää, etten uudenvuodenlupauksestani huolimatta ole vieläkään käynyt lähikirjastossamme (jonne matkaa vaivaiset 2km) tai lukenut yhtäkään kunnollista kirjaa Eat Pray Loven jälkeen? Varmaan, kai.

Not a very high-maintenance girl...osa 1

2011-05-29T12:59:00.000+03:00

Englannissa vaihdossa ollessani totesi silloinen, miespuolinen kämppäkaverini minun eroavan muista fashion-opiskelijoista siinä, etten ole "as high-maintenance as the rest of them". No hei, Danny-mate, kerro jotain mitä en jo tiedä!

Vaikka kovin haluaisinkin olla yksi niistä tytöistä, jotka ovat aina viimeisen päälle huoliteltuja, olen tässä vuosien saatossa todennut, että olen aivan liian törkeän laiska sellaiseksi. No, nyt äitinä olen tietenkin myös aika kiireinen sellaiseksi, mutta varmaankin ne oikeat high-maintenance tytöt/naiset löytäisivät tarvittavan ajan äitiyslomallaankin. Välillä kyllä minäkin yritän ja leikin "hienoa naista", mutta suurimman osan ajasta menen tasan sieltä missä aita on matalin ja feikkaan minkä kerkeän!

Siispä asiaan. Koska itse olen muissa blogeissa kiinnostunut viime aikoina paljonkin kosmetiikasta ja kauneudenhoidosta, ajattelin itsekin näpytellä vähän omista rutiineistani ja suosikkituotteista - olkoon ne sitten hyviä vinkkejä jollekin tai varoittavia esimerkkejä toisille. Koska postauksesta tulisi muuten vähintään kilometrin pituinen, pilkon tämän osiin pieneksi "juttusarjaksi". Aloitetaan tänään hiuksista.

Ehkä huomasittekin jo, että olen palannut takaisin "oikeaan" hiusväriini. Siihen tuttuun ja turvalliseen, viileän vaaleaan purkkiblondiin. Väriin, jossa viihdyn hyvin ja tunnen itseni viehättävimmäksi ja eniten "omaksi itsekseni". Se talvinen hairahdus tummempaan sai minut tuntemaan itseni todella vanhaksi ja epäviehättäväksi, toivottavasti en ihan heti hairahdu moiseen uudestaan. Oli nimittäin melkoinen työ palautua tummasta vaaleaan. Värinpoistoja ja värjäyskertoja taisi olla peräti viisi (!) ennen kuin tämä nykyinen sävy saatiin aikaiseksi. Kyllä nolotti se pari viikkoa kun erään värinpoistokerran jälkeen kuljin pää keltaisena kuin pahemmallakin pikku-pissiksellä. Onneksi tuolloin oli vielä niin viileää, että saatoin vielä sulloa kutrit pipon sisään piiloon...

Mutta nyt väri on siis tämä Garnierin Luonnolliset sävyt nro 111, erittäin kirkas tuhkanvaalea. Tällä olen värjäillyt jo aika pitkään ja tykkään kovasti sävystä - se on todella vaalea, mutta riittävän viileä ollakseen hyvin luonnollinen ja omaan ihonväriini sopiva. Olen nimittäin huomannut, etteivät punaiseen ja keltaiseen taittavat sävyt ole ollenkaan minun juttuni ja hiusten on oltava joko selkeästi aivan vaaleat tai todella tummat (viimeisin onnistunut kokeilu Lumikki-lookista aikavälillä syksy 2004 - kevät 2005, täytyy etsiä joskus todistusaineistoa...) sopiakseen minulle. Epämääräisissä välimuodoissa näytän vanhalta ja samealta.

Kuva

Vaalennetut hiukset ovat helposti huonokuntoisen näköiset ja kiillottomat ja tarvitsevat siksi ihan erityistä huolenpitoa. Nyt kun hiukseni ovat taas ihan omillaan jo aikamoisen pitkät (ei kiitos pidennyksiä enää ikinä!), en ole raaskinut käydä kampaajalla niitä siistimässä, vaan olen tasannut latvoja ihan itse. Pidän yleensä hiukseni joka tapauksessa kiinni, joten ei ole niin väliksikään, jos jälki ei nyt ihan niin tasaista olekaan. Enköhän minä sitten töihin taas palatessa kipaise vähän kampaajalla siistiytymässä.

Hoidan hiuksiani myös vaalennetuille hiuksille tarkoitetuilla shampoilla ja hoitoaineilla. TIGIn Dumb Blondet eivät mielestäni olleet kovinkaan hyviä tähän tarkoitukseen - shampoo oli vähän turhan "pesevä" ja kuivatti hiukset korpuksi, johon sitten luiru ja laimea hoitoaine ei riittänyt pelastukseksi. Tuoksuivathan ne kyllä kivalle, mutta se on aika laiha lohtu kuivien latvojen kanssa tuskailevalle. Tällä hetkellä käytössäni on John Friedan Sheer Blonde-sarjan shampoo ja hoitoaine, joihin olen molempiin tykästynyt. Shampoo on sopivan pesevä kohtuullisen tiheään pesutahtiini (=joka toinen tai kolmas päivä) ja hoitoaine taas riittävän paksu ja ravitseva vaalennuksista haurastuneille latvoilleni. Myös mieto tuoksu miellyttää.

Kuva

Käytössäni on myös joululahjaksi saamani ihanan tuoksuinen ja loistavasti kosteuttava Bonacure Moisture Kick shampoo ja hiuksiin jätettävä hoitosuihke, joita käytän vuorotellen noiden John Friedojen kanssa. Ja ei, en todellakaan siksi että uskoisin siihen että hiukset jollain tapaa muka tottuisivat toisiin merkkeihin (hei, hiukset on elotonta kamaa, ei ne mihinkään totu tai ole tottumatta!), vaan ihan siksi että tykkään molemmista niin paljon etten halua niiden kuluvan loppuun. Näin saan ne (muka) säilymään pidempään.

Kuva

Muotoilutuotteiden kanssa olen aikamoinen uuvatti ja jumahtanut käyttämään vain ja ainoastaan hiuslakkaa - tällä hetkellä TreSemmen sellaista (joka on hyvää). Pitkille hiuksille ja ylipäätään muutenkin olisi varmaan tarjolla vaikka millä mitalla erilaisia ja varmasti parempiakin vaihtoehtoja, mutta minä se vaan jumitan lakkani kanssa. Yskittävä määrä lakkaa vaan tyviin kuohkeutta tuomaan ja olen (vähään) tyytyväinen. Lakastakin on kyllä nyt ollut jo jonkin aikaa taukoa, sillä olen kotona ollessa jumittanut nyt jo muutamia viikkoja lettikampauksissa jotka eivät lakkaa kaipaa - paranevat vaan kun repsottavat hieman. Sanotaan sitä vaikka sitten maalais-chiciksi ;)

Että semmoista se on se minun hiusten"hoitoni". Kaikki kihartimet, suoristusraudat ja jopa hiustenkuivaajakin keräävät iloisesti pölyä jossain yläkaapissa, kun en vaan koskaan tule käyttäneeksi niitä. Väriä lukuunottamatta olen hiusten kanssa siis erittäin luonnollisella ja huolettomalla meiningillä. Tukka kuivuu tuulessa ja huiskaistaan lähes poikkeuksetta heti sängystä noustua kiinni aina ranteessa killuvan hiuslenkin avulla. Olisi kyllä kiva välillä vähän kääntää ja vääntää ja tehtailla kampauksia - näin pitkiin hiuksiin kun saisikin jo aika kivan näköisiä. Mutta kun...... emmääjaksa!

Tunnistaako kukaan teistä itsessään samoja piirteitä? Että olisihan se kiva ja saisihan tästäkin tukasta, vaan kun on liian laiska? Kenellä muulla suoristusrauta on vain yksi ylimääräinen roina kaapissa?

Laiskat aamut lasten kanssa

2011-05-24T11:08:00.000+03:00

Sain Samsung Smile -haasteen, jossa minua pyydettiin kertomaan, mikä saa minut hymyilemään. Haasteen ohjeet kuuluvat näin:

1.Ota itsestäsi teemaan sopiva kuva.
2.Julkaise kuva blogissasi ja kerro kuvan yhteydessä lyhyesti, mikä saa sinut hymyilemään.
3.Haasta mukaan kolme bloggaajaa.
4.Mikäli haluat osallistua myös kilpailuun, jossa voi voittaa Samsungin uuden älypuhelimen, käy linkkaamassa haastepostauksesi osoite tänne: http://indiedays.com/showroom/samsung-galaxy/
5.Liitä mukaan tämä teksti: Mikä saa sinut hymyilemään? Käy katsomassa bloggaajien kuvat ja osallistu äänestykseen, jossa palkintona uusi Samsung Galaxy II -puhelin: http://indiedays.com/showroom/samsung-galaxy/

Minut saa hymyilemään monikin asia, mutta nyt äitiyslomalla ja kesän kolkutellessa olen erityisesti nauttinut näistä ihanan laiskoista aamuista kahden ihanan lapseni kanssa. Kun aamupuurot on syöty, istahdetaan rauhassa sohvalle koko remmi - Puntti saa hetken katsella lastenohjelmia samalla kun itse syötän Nuppua ja lueskelen blogeja. Ihana rauha, joka ei kovin usein sitten päivän aikana toistukaan. Siksi nautin siitä aina täysillä. Ja hymyillen.

Harmi kun meillä ei vieläkään ole kameraa...

Haastan mukaan seuraavat bloggaajat - Ninni, K ja Tuulia - mikähän se mahtaa teitä myhäilyttää?

ps. Ei muuten yhtään haittaa, jos päätätte olla kivoja ja äänestätte kuvaani tässä kisassa! ;)