maanantai 27. tammikuuta 2014

Ajatusavain onneen

Moni on ollut viime aikoina kiinnostunut niistä keinoista, joilla parannan omaa oloani. Yksi merkittävimmistä on ollut muuttaa tapaani ajatella.
 
Kun ennen helposti ajattelin, että: "apua, olen kamalan väsynyt ja ahdistunut, on niin rankkaa ja inhottavaa", uskoin asioiden todella olevan niin ja uuvutin itseäni entisestään. Mutta nyt, kun huomaan taipuvani tuollaisten ajatusten valtaan, otan niistä mielessäni kiinni ja tuumailen, että: "kappas, minulla on tällainen ajatus että olen väsynyt ja ahdistunut" ja "huomaan ajattelevani, että on rankkaa ja inhottavaa". Kun eristää tunteet niin, että ne ovat vain ajatuksia, voi huomata ettei todellisuus ehkä olekaan niin kamalaa. Kokeile vaikka itse!
 
Mitä rumaa mielesi hokee sinulle? Ainakin omani huomauttelee usein ulkonäöstäni ja kiloistani. "Näytän vanhalta ja lihavalta", huh miten painava ja ikävä toteamus. Vaan kun sen kääntää muotoon. "huomaan ajattelevani, että näytän vanhalta ja lihavalta", on sama asia käännetty huomattavasti kevyempään asentoon. Onko se totta lainkaan? Sehän on vain minun ajatukseni.
Parhaimpina hetkinä olen kokonaan pohtimatta sitä kuka tai mikä minä olen. Sillä sisäiset ajatukseni minusta mitä todennäköisimmin eivät ole lähelläkään sitä, mikä todellisuus on. Ja mikä merkitys sillä edes on, mitä minä itseni ajattelen olevan? Tärkeämpää on tietää, mitkä arvot itselleni ovat tärkeimpiä ja elää elämääni niin, että nuo arvot toteutuvat teoissani.
 
Selkokielellä siis, olen esimerkiksi tullut siihen tulokseen että hyvinvoiva keho (siis fyysinen hyvinvointi=arvo) on minulle tärkeää ja merkittävä osa hyvinvointiani. Niinpä olen vuoden alusta lenkkeillyt ja uinut (arvoa edistäviä tekoja), muuttanut ruokavaliotani terveellisemmäksi (lisää edistäviä tekoja) ja viimeisimmäksi ottanut jäsenyyden kuntokeskukseen (vieläkin lisää), jossa on paljon tarjontaa ryhmäliikuntatunneista, joista pidän. Ja voin taas paremmin.
Voisi ehkä jo sanoa, että pieni siemen on alkanut tehdä versoa. :)
 
Valoa päiviinne ja vähemmän turhaa pohdintaa ajatuksiinne toivotellen,
 
Laura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti