perjantai 21. lokakuuta 2011

Random

Monessa blogissa on viime aikoina kiertänyt 10 satunnaisen faktan haaste. Kun tässä nyt ei tärkeämpääkään asiaa ole, niin rustataan nyt sitten itsekin ne vaaditut kymmenen haja-ajatusta. Toivottavasti en ole näitä täällä aikaisemmin jaaritellut!

1. Opin ihan oikeasti ajamaan autolla vasta kun viimeinen poikaystäväni (=nykyinen mieheni ;)) seurustelumme alussa pakotti minut autonsa rattiin. Jännitin niin paljon, etten suostunut ottamaan häntä edes kyytiin ja olin aivan paniikin vallassa ne muutamat ensimmäiset kerrat kun ihan itse ajelin silloiselle työpaikalleni. Nykyään olen mielestäni ihan hyvä kuski, en jännitä enää edes Lahden keskustaa, vaikka pitkään kammosin sitäkin. Mutta hei - ajoinkin kortin kaupungissa, jossa siihen aikaan oli tasan yksi liikenneympyrä ja yksisuuntaisiakin taisi olla juuri se sama määrä!

2. Mulla on nykyään jo aika pitkä tukka! Sen verran vähän on viime aikoina tullut omia kuvia tänne laiteltua, ettette tiedäkään että latvat hipovat jo lähes puolta selkää! Olisi varmaan aika varailla taas aikaa kampaajalle, ettei ihan hulvattomaksi mene...

3. Olen miestäni parempi sytyttämään tulen takkaan - hän on jopa itse sitä mieltä!

4. En ole koskaan käynyt partiota, vaikka jostain kumman syystä hyvin monella minut tavanneella/tuntemallani ihmisellä on sellainen harhaluulo. Se on sitäkin jännempää siksi, että olen (lapsuuden)perheeni ehdottomasti vähiten erähenkinen ihminen!

5. Olen valmistumiseni jälkeen käynyt opiskelukaupungissani Kuopiossa tasan yhden kerran ja tekisi kovasti mieli pitkästä aikaa siellä käydä. Tarkoitus oli käydä jo menneenä kesänä, mutta ehkä reissu siirtyykin nyt seuraavalle kesälle. Haluan niin kovasti näyttää omalle perheelleni, että missä se äiti nyt onkaan asustellut. Kuopion jälkeen ei tarvitsisi enää käydä kuin Huddersfieldissä Englannissa, niin olisi kaikki paikat esitelty - Helsingin kämpänkin muistan osoittaa suurin piirtein jokaisella reissulla Itäkeskukseen, vaikkei siellä tullut asuttuakaan kuin onnettomat kuusi kuukautta. Hassua miten tärkeältä voikaan tuntua tuollainen itsensä merkitseminen toisten kartoille.

6. Itken usein lukiessani lehtiä. Viimeksi tällä viikolla kyynelehdin lukiessani uusimmasta Trendistä juttua nuorista leskistä. Ikätovereiden kurjista kohtaloista luettua tunsin itseni jälleen kerran niin epäreilun onnelliseksi - miksi he eivät saaneet tätä samaa? Kuolinilmoituksiakaan minun ei kannattaisi vilkuilla - samaistun aina ihan liikaa omaisten jättämiin jäähyväisteksteihin.

7. En ole koskaan syönyt etanoita - haluaisin kyllä maistaa!

8. En ole ollut päivääkään työton. Aloitin suunnittelijan assistenttina heti seuraavana maanantaina valmistujaisteni jälkeen ja jatkoin sieltä puolentoista vuoden jälkeen suoraan nykyiselle paikalleni. Opiskeluaikoina olin kaikki lomat pesulassa ja lukiolaisena tienasin taskurahaa ohjaamalla seurakunnan kerhoja ja naisvoimisteluseuran liikuntaleikkikoulua ja tyttöjen voimistelua.

9. Inhoan, kun ihmiset puhuvat vaatteiden "hamstraamisesta". En tiedä miksi, mutta jotenkin se ärsyttää minua aivan suunnattomasti. Itse haluan, että vaatteet ovat erityisiä ja niiden hankkiminenkin mieluummin jotain spesiaalia kuin jotain mitä voi verrata vaikkapa pakollisiin ruokaostoksiin. Hamstratkaa perunoita, älkää paitoja! On paljon ihanampaa kun kaapista löytyy viisi aivan täydellisen ihanaa vaatetta, kuin kaksikymmentäviisi sellaista, jotka oli pakko hamstrata kun oli niin halpaa.

10. Olen joka ilta aivan yhtä sydän sykkyrällä ja hullun hellyyspuuskan vallassa kun pieni Punttini, nyt 2,5v. laittaa pulleat kätensä ristiin, ja aloittaa:" Rakas Jesus siunammeitä, anna meille enkeleitejä..."

Translation: Sorry, I'm too lazy to translate now. These are just some boring random facts about me.


Oli pakko. ;)

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana tuo kymppikohta <3 En ole vielä valkannut lapselle iltarukousta mutta Herran siunauksen yritän muistaa aina lukea. Iltavirttä ei vielä nukuttamismielessä ole päässyt laulamaan mut eiköhän sekin tarve vielä ilmaannu ;) Laulu on sama jota lauloin raskaana joka ilta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, mies lauloi aina Sinisen unen, vaikkei periaatteessa osaa laulaa, mutta jestas 9 kk:ssa ehti kehittyä!

    VastaaPoista
  2. Onneli: Meidän isillä on ihan sama iltalaulu (no, varmaan aika monella muullakin, mutta kuitenkin)! Pakko muuten kertoa vielä miten Puntti kovasti haluaa sanoa ja yrittää muistaa myös ruokarukouksen, mutta aina se vaan lähtee sanoilla "Rakas ruokamme..." ;D Noh, vielä se jonain päivänä menee ihan oikein ja onhan se kiva että ruoka on tärkeää.

    t. Laura

    VastaaPoista