maanantai 31. lokakuuta 2011

Haikeutta

Tänään on ollut jotenkin haikea fiilis. Työt alkavat viiden viikon päästä ja se on aivan liian pian. Tuntuu surulliselta huomata miten yksi ajanjakso elämässä on jälleen virallisesti päättymässä. Minulla ei ole enää vauvaa, eikä suunnitelmissa ole lisää tulossakaan (vaikka koskaanhan ei tiedä miten elämä kuljettaa). Nuppu on minun viimeiseni ja hänkin kohta jo niin iso. Puntista nyt puhumattakaan.

Kohta eletään sitä arkea, jossa aamuisin tiet eroavat ja päivisin ikävöidään. Iltaisin ehkä kiukutellaan toisillemme ikäväämme, mutta käperrytään silti halien toistemme viereen nukkumaan. Kahtena viikkona kuudesta tapaamme isiä vain viikonloppuna ja öisin unipesäämme kömpivänä haamuna, kun hän iltavuoroviikoillaan elää täysin eri rytmissä kuin me muut. Voinpahan kokea miltä tuntuisi olla yksinhuoltaja.

Samaan aikaan kun kaipaan työpaikalleni toteuttamaan itseäni, sitä minää, joka ei ole äiti, haluaisin lisää näitä päiviä joiden aamut alkavat ulkona omalla pihalla touhuten ja päättyvät illalla yhdessä laulaen ja tanssien. Ja joina saan päivittäin käpertyä päiväunille kaksi pientä tuhisevaa, maailman suloisinta otusta kainalossani. Mahdoton yhtälö, tiedän. 

Ennen äidiksi tuloa luulin, että äitiydessä rankinta olisivat yöheräilyt ja oman ajan puute. Eivät ne ole. Kaikki nämä tunteet ovat.

Illan haikeuteen vähän ihanaa musiikkia, jota tänään Puntin kanssa tanssahdeltiin. I <3 Regina.



Translation: I'm feeling sad about going back to work in 5 weeks - I will miss my babies so much! A new phase in life is beginning and it's not going to be all easy. I've come to notice that the hardest part in being a mum is not having to wake up at night or the lack of your own time - it's all these emotions you have to go through that are the most difficult to deal with.

1 kommentti: