sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Pitää syödä että jaksaa

Monissa blogeissa on viime aikoina ollut puhetta ruoasta. Koska aihe kiinnostaa itseänikin, ajattelin myös osallistua tähän trendiin ja julkaista oman pienen ruokapäiväkirjani.

Minähän tykkään syömisestä. Kun minua vähän vilkaiseekin, ei ole epäselvää, että ruoka maistuu ja välillä herkutkin vähän liiaksi asti. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka tietävät kyllä millaisella ruokavaliolla saisi itsensä näyttämään paremmalta ja jaksamaan paremmin, mutta aina eivät vain omat tiedot toteudu lautasella asti. Yritän kuitenkin kovasti ja tiedän, että pienin askelin pystyn minäkin omaksumaan itselleni terveellisen ruokavalion, jossa herkut kuuluvat arvoiselleen paikalle eivätkä jokapäiväiseen ruokapöytään.


Olen vähän itseäni-ruoskiva luonne painonhallintaan liittyvissä asioissa, ja siksi kerronkin ihan suoraan, että painan tällä hetkellä 71,5 kiloa. Se on vähän vielä liikaa se, kun pituutta ei kuitenkaan löydy kuin 167 senttimetriä. Mutta, se on jälleen kerran kuitenkin vähemmän, kuin mitä viimeksi olen täällä painokseni kertonut. Imetys vie edelleen oman osansa päivittäisistä kaloreistani, mutta olen myös viime aikoina alkanut kiinnittää enemmän huomiota myös syömisiini. Kokeilinpa tuossa peräti puolentoista päivän ajan (nauraminen toki sallittua) ihan karppaamistakin, todetakseni kuitenkin, ettei tässä elämäntilanteessa vain yksinkertaisesti jaksa ilman hiilareita - ei ainakaan jos haluaa olla kiva ja virkeä äiti äkäisen kiukkupussiakan sijaan.

Tällä hetkellä syön siis hyvin pitkälti aivan tavallista kotiruokaa, kiinnittäen kuitenkin huomiota hiilareiden laatuun. Seuraava kuvasarja, joka taitaa olla torstailta, kuvaa hyvinpitkälti sitä, mikä minusta on terveellistä ja monipuolista syömistä. Ainakin itse voin hyvin ( ja kevyemmin) tuollaisilla eväillä.

Aamiainen: Kaurapuuroa oivariinisilmällä, sokerilla ja rasvattomalla maidolla, kahvi maidolla ja hermesetaksella ja smoothie rasvattomasta maidosta, maustamattomasta jogurtista, mustikoista, vadelmista, vehnäleseestä ja mantelirouheesta

Lounas: Salaatti kirsikkatomaateista, salaatista, kurkusta, herneenversoista, ruohosipulista, tuoreesta oreganosta ja mozzarellasta. Päällä huiskaus Neito-erikoisrypsiöljyä, suolaa ja pippuria.
Välipala: Turkkilaista - eli "Partaäijä"-jogurttia, purkki säilykeananasta, mantelirouhetta ja vehnäleseitä

Päivällinen: Nakkikeittoa, 100%ruis-leipää oivariinilla ja lasi rasvatonta maitoa
Iltapala: Valion uuniomena-jogurttia, 100%ruis-leipää, kinkkua ja kurkkua

Ja join toki päivän aikana vettä, mutta enpä jaksanut niitä lasillisia käydä laskemaan saati kuvailemaan.

Ja kun kerran tälle tielle lähdettiin, niin laitetaan bonuksena vielä seuraavan päivän, eli perjantain aamiainen:
Maitokahvi hermesetaksella, 100%-ruisleipää kinkulla ja paistetulla munalla, kurkkua ja lasissa maustamatonta jogurttia omenakuutioilla ja mantelirouheella. Nam.

Oli kyllä niin hyvää. Ehkä sitä taas huomisaamuna voisi kaivella paistinpannun esille. Mutta kuinkas on - maistuisiko nämä eväät sinulle?

1 kommentti:

  1. Maistuisi kyllä joo. Säilykeananakset noin isona määränä ja kaupan makeutettu jogurtti jäisi mulla väliin, mutta muuten kyllä.

    Puurot ja 100% leipä mahtuu mainiosti hyväkarppiin. Perunat sopassakin ovat aika pieni pahe.

    Pahin väsy ja voimattomuus karppauksen aloittaessa menee noin kolmessa päivässä ohi ja siinä samassa ajassa häipyy makean himokin, jos sen alun on syömättä mitään makeaa eli hedelmätkin muutamaksi päiväksi pois.

    ... sitä vaan siis, että aika hyvä karppauksen alku jo tuossa. Mikään pakko ei ole karppausta aloittaa induktiolla.

    VastaaPoista