sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

3/10

Joku uskollinen lukijani saattaa muistaa minun tehneen pienen uudenvuoden lupauksen. Että lukisin tämän vuoden aikana kymmenen ihan oikeaa kirjaa. No, keväänhän olin sitten aika pitkälti lukematta yhtään mitään. Oli muka liian kiire. "Eihän nyt pienen vauvan ja taaperon äidillä ole aikaa." Sitten tartuin jossain tuohon BBCn sadan kirjan listaan, sain lisäpontta Karkkipäivä-blogin pohdinnoista ja päätin vihdoinkin aloittaa.

Edelleenkään en ole saanut itseäni vietyä kirjastoon tai ottanut lukemistooni yhtäkään tuon jo mainitun BBCn listan opusta, mutta olen silti saanut nyt luettua kolme kokonaista kirjaa. Kyllä sitä aikaa siis löytyy, jos niin tahtoo. Ja voin kertoa, lukemisesta tulee tosi hyvä mieli. Mikään ei ole niin rentouttavaa, kuin lapsia nukuttaessa ottaa kirja käteen ja jatkaa lukemista vielä senkin jälkeen kun pienet jo tuhisevat kaukana unten mailla. Mieli lepää aivan eri tavalla kuin telkkaria tuijotellessa tai nettiä selaillessa. Kirja ei myöskään lisää vireystilaa hullun lailla niin kuin netti, joka saa poukkoilemaan sivustolta toiselle ja valvomaan pidempään kuin pitäisi - vaan kun keskittymiskyky herpaantuu ja väsy iskee, sen kyllä huomaa. Eilenkin havahduin, kun kirja kopsahti naamalleni ja päätin siitä jatkaa suoraan unten maille.

Jotain ehkä saattaa kiinnostaa sekin, mitä kirjoja nyt olen sitten saanut luettua. Ensimmäinen oli Riikka Pulkkisen esikoisteos Raja, josta pidin valtavasti. Niin paljon siitä pidin, että kun eräänä tiistai-päivänä aloitin lukemiseni, käänsin viimeisen sivun samaisen viikon torstaina. En halua liikaa sepostaa teoksen yksityiskohdista tai omasta lukukokemuksestani, mutta voin todellakin suositella tuota kirjaa kaikille.

Toinen lukemistani kirjoista oli Anna-Leena Härkösen Avoimien ovien päivä. Toisaalta pidin kirjasta - se oli helppolukuinen ja synkkyydessäänkin hauska, toisaalta taas inhosin sitä, ja henkilöidensä epäuskottavuutta. Jotenkin en vain mielessäni voi kuvitella todeksi sellaista äiti-tytär-suhdetta, kuin mitä kirja kuvailee. Ehkä omat kokemukseni äidin ja tyttären suhteesta ovat niin hyviä ja kauniita, etten omista lähtökohdistani pysty eläytymään päähenkilö Astan tunteisiin - ehkä olen vain liian naiivi uskomaan, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia, kuin omat tuntemukseni. Jokatapauksessa ärsyyntymisestäni huolimatta kahlasin kirjan nopeasti läpi ja viihdyin sen parissa hyvin. Onkohan muuten minun ja äitini lisäksi muita, jotka eivät kykene lukemaan Härkösen kirjoja näkemättä häntä aina kirjojensa päähenkilönä? Vaikka kuinka yritin pinnistellä, oli Asta aina vain Härkösen näköinen ja oloinen - aivan kuten teoksen Ei kiitos päähenkilö.

Viimeisin lukukokemukseni on Torey Haydenin Aavetyttö. Löysin kirjan kesämökkimme hyllystä ja kävin eilen sen kimppuun. Kaikessa ahdistavuudessaan teos oli niin vangitseva, että sain sen jo tänään luettua loppuun. Tositapahtumia kuvaileva kirja sai minussa aikaan vastenmielisyyden väreitä, surua ja jopa vihan tunteita. Paikka paikoin minua ärsytti kirjailijan liika "ammattimaisuus", joka sai lukukokemuksen välillä tuntumaan potilaskansion lukemiselta, mutta toisaalta tämä sama seikka teki kirjan tarinasta huomattavasti todemman kuin mitä se olisi ollut suurempien draaman keinojen höystämänä. Ei mitään kepeää luettavaa, mutta varmasti ajatuksia ja tunteita herättävää. Suosittelen.

Nyt kun olen ihan kunnolla päässyt tähän lukemisen makuun, haluaisinkin kysellä teiltä hyviä kirjavinkkejä. Mitä te olette viime aikoina lukeneet ja mitä suosittelisitte minulle?

12 kommenttia:

  1. Kandee lukee Pulkkisen uusin, Totta. Lukee tosi nopeasti ja kieli on kaunista.

    Mä luen nyt Ian McEwanin Sovitusta ja vaikuttaa lupaavalta, tosin rakastin sitä leffaversiota ja kirjat on monesti parempia.

    Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa tuli luettua just, mutta teos on tosi rankka. Hieno mutta surullinen. Hosseini kannattaa aloittaa Leijapojasta, joka on upeasti kirjoitettu ja koskettava, vaikka rankka teos sekin.

    Mietin tänään jostain syystä Daphne du Maurierin Rebecca-teosta, joka on todella hyvä tarina, suosittelen kovasti! Kaunis ja jännä, oivallista kesäluettavaa.

    VastaaPoista
  2. HAHAA! Sukuvika tuo härkösvamma! Myös miä nään sen seikkailevan kirjoissaan!

    Mulla on noita Haydeneitä kotona enemmän, jos semmoset kiinnostaa. Sen kirjottama Sähkökissa on täysin fiktiivinen, joten siitä puuttuu tuo "ammattimaisuus", mitä kieltämättä muissa sen kirjoissa on liikaa...

    Miun hyllyssä on myös yks erikoinen kauhukirja, jonka oon lukenu jo moneen kertaan. Se on niin kummallinen ja ahistava; Jäljettömiin.

    Sitten siun PITÄÄ lukea myös yks lasten kirja (vai oiskohan nuorten), eli Pasianssimysteerio. Se vaan on niin ihana. Se muistuttaa minua eräästä tytöstä, joka kesäöisin karkas hameenhelmat viuhuen ikkunastaan metsään... ;)

    Suat laenata.

    VastaaPoista
  3. Itseltä löytyy hyllystä lähes kaikki Torey Haydenin kirjat pokkareina (luettuna kylläkin vasta 3). Niihin jotenkin koukuttuu, ne ovat kiehtovia kaikessa ahdistavuudessaan.

    VastaaPoista
  4. On se kumma että bloggaaja itte ei saa omissa kommenttilootissaan omalla tunnuksellaan kommentoida, mutta hittolainen - kommentoidaan sitten näin anonyyminä! heh ja hah.

    Kiitos vinkeistä Heidi! Sulta oikeastaan vähän toivoinkin jotain hyviä vinkkejä, tunnut lukevan paljon ja mielenkiintoisia kirjoja. Pulkkisen uusimman ja Hosseinit tulen takuuvarmasti jossain vaiheessa ottamaan lukulistalleni! :)

    Mimlisein, suat laenata miulle nuo kaek! t. näistäkin ikkunoista pääsis, vaan liekö mahtuisin...

    Satu: Totta turiset! Eilen aloitin Hiljaisuuden lapset ja vaikka jotenkin on sellainen ahdistava olo, että en halua lukea tätä nyt - niin on silti vaan pakko!

    VastaaPoista
  5. Haydenin kirjat on hyviä. Ne olen lukenut kaikki.
    Tällä hetkellä lukeminen painottuu dekkareihin ja hömppään ja elämänkerrallisiin kirjoihin. Mun mielestä lukeminen on itsensä viihdyttämistä, en hae mitään kulttuurillisia kokemuksia, yllätys :D

    Jos dekkarit kiinnostaa, suomalaisista hyviä on mm Outi Pakkasen ja Sirpa Tabetin kirjat. Ulkomaisista olen tykännyt Sandra Brownin ja Tess Gerritsenin (ovat kyllä melko raakoja) kirjoista.
    Viimeeksi luin Auschwitsin tyttöorkesterin. Oli raskasta luettavaa, mutta jostain kumman syystä kirja veti puoleensa eikä sitä voinut jättää kesken. Siinä mielessä oli hyvä, että oli vähän erilainen kuin vastaavan ajan ja aiheen aiemmin lukemani kirjat.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Hei AnjaKauraset/Snellmanit ja PirkkoSaisiot ei petä koskaan.

    VastaaPoista
  8. Moi, uusi lukija ilmoittautuu!

    Kirjojen lukeminen on kyllä tosi erilaista "viihdettä" verrattuna nettiin, elokuviin tai tv:sen. Se on intensiivisempää ja ehkä antaa enemmän kokemuksena. Tykkään antaa kirjavinkkejä kavereille, joten listaanpa nytkin pari:

    Jo mainitut McEwanin Sovitus ja Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa mainittiinkin jo. Suosittelen myös niiden rankkuudesta huolimatta. Samantyyppinen on Sofi Oksasen Puhdistus.

    Keveämpää kesälukemista olis mm. Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissa, Helen Fieldingin Bridget Jones -elämäni sinkkuna ja klassikko eli Jane Austenin Ylpeys ja Ennakkoluulo. :)

    VastaaPoista
  9. Ränks Maippi, sulta sainkin semmosia vinkkejä mistä en aikasemmin ollut kuullutkaan! Jännäreille on kyllä pehmeä paikka sydämessäni, aikoinaan luin varmaan kaikki Robin Cookit mitä löysin!

    Mimli, jos sulta löytyy noita, niin saat kyllä lainata!

    Sini: Kivaa, tervetuloa "jengiin" ;) Bridgetin olenkin jo lukenut (ai että se on ihanaa hömppää!) ja Austenilla olen ajatellut aloittaa tuon BBCn listan läpikahlaamisen
    :)

    VastaaPoista
  10. Geishan muistelmat oli kirjana mun mielestä ihana, olen sen jo kahteen kertaan lukenut.
    Myöskin Hannibal oli kirjana kans hyvä.
    Molemmissa tapauksissa elokuva tuotti tietyissä asioissa pettymyksen kun oli mun mielestä oleellisia pointteja jätetty kokonaan käsittelemättä.

    VastaaPoista
  11. Tää nyt tulee hieman myöhässä mutta ajattelin kuitenkin kommentoida. Olen juuri lukenut tuon yllä mainitun Sovituksen ja voin suositella! Leijapoikaa luen parhaillaan ja se vaikuttaa todella hyvältä. Voin myös suositella kirjaa nimeltä Sadan vuoden yksinäisyys (Gabriel Garcia Marquez) joka on vertauskuvallinen Kolumbian historiaan. Ei myöskään ole niin rankka luettava kuin nuo edelliset mainitsemani.

    VastaaPoista
  12. Kirsikka: Hei, tuon Geishan muistelmat olenkin halunnut lukea - kiva kun "muistutit" :)

    Laura: Sovitus onkin muuten hyvä - aina en nimen perusteella muista lukemiani kirjoja/näkemiäni elokuvia ja tämä on yksi sellaisista. Vasta kun viime viikolla vintillä pyöriessäni löysin tämän, tajusin, että tämähän se on nyt se Sovitus jota minulle on suositeltu. Heh

    Ja muuten, et tietenkään ole yhtään myöhässä - hyviä kirjoja saa suositella AINA! :)

    VastaaPoista