torstai 24. maaliskuuta 2011

-12,5kg

No morjesta pöytään näin pitkästä aikaa! Tämä taisikin olla pisin postaustaukoni koko bloggailuhistoriani aikana - ja siksi siis varmasti myös virkistävin. Nyt tuntuu siltä, että puhtia ja aiheita kirjoittaa olisi vaikka millä mitalla! Toivoa sopii, että myös mahdollisuuksia siihen olisi samassa suhteessa - se kun ei ole todellakaan varmaa, että kahden alle kaksivuotiaan äiti ehtisi, saati jaksaisi kaiken hyörinän lomassa keskittyä mihinkään ylimääräiseen hömppään. Mutta halu on kova! :)

Mutta mitäpäs meille nyt sitten kuuluu? Ainakin tuo otsikkoni kertoo siitä, että olen saanut pudotettua painoani Nupun syntymäpäivän aamun 88,2 kilosta 75,7 kiloon. Vaikka tuo lukema on edelleenkin ylipainon puolella, olen siitä silti aika hyvällä mielellä. Kun elopainoa tuli se yhdeksän kuukautta kerrytettyäkin, ei voi olettaa että alle kolmessa kuukaudessa olisi mahdollista ihan kaikkea tiputtaakaan. Asettaamaani tavoitteeseen, 61,4 kiloon, joka Nintendo Wiin mukaan olisi ihannepainoni, on siis vielä matkaa, mutta tasaisen varmasti ollaan koko ajan siihen suuntaan menossa. Koska perheessämme tosiaan on toistaiseksi pelkällä maidolla elävä pikkukirppu, en ainakaan vielä ole kovin suuresti kiinnittänyt huomiota syömisiini - perus-kotiruokaa olen syönyt kuten ennenkin ja myös herkut ovat maistuneet. Tärkeimpinä painonpudotus-aseinani ovatkin toimineet imetys ja juoksuharrastuksen uudelleen aloittaminen.

Puntin synnyttyähän en pariin kuukauteen tehnyt pieniä vaunulenkkejä lukuunottamatta mitään liikunnallista, mutta aloitin sitten hänen oltua n. 3kk jumpat ja spinningit. Nyt, kun perhekoko on kasvanut ja tilanne taas miehellekin hieman erilainen (onhan se ihan toista jäädä kotiin yhden kuin kahden lapsen kanssa) laskeskelimme, että parasta ja ajankäytöllisesti tehokkainta liikuntaa tälle äidille on nyt juokseminen - aikaa ei kulu "hukkaan" salille siirtyessä jne, vaan kaikki aika jonka äiti on poissa kotoa on myös tehokasta liikuntaa. Treeni alkaa heti kotiovelta. 

Varsinkin imetyksen kannalta juokseminen on osoittautunut oikein passeliksi harrastukseksi - sitä mukaa kun lenkit pitenevät kevään edetessä, pitenevät myös pikkuneidin syöttövälit. Toistaiseksi pulloon ei ole äidin poissaollessa tarvinnut turvautua kertaakaan! 

Niin, ja Nuppu - mikä ihana pieni tytöntylleröinen! En olisi voinut suloisempaa ja aurinkoisempaa pienokaista toivoa. Puntti kun oli ensimmäiset kuukautensa ns. "vaativa vauva", olen ollut aivan ihmeissäni kuinka tyytyväinen ja hyväntuulinen pieni tyttösemme onkaan. Ei ole vatsavaivoja, eikä heräillä yöllä tunnin välein, köllötellään vaan nätisti ja kujerrellaan, nukutaan päivälläkin ihan kunnon unia eikä vartin pätkissä kuten veljensä. Pieni aurinkoni. <3 Punttikaan ei ole sen kummemmin osoittanut mustasukkaisuuttaan, vain väsyneenä tulee pienelle pojalle surku ja kiukku jos molemmat eivät mahdukaan äidin syliin. Hellyttävää on katsella, kuinka pieni poika lempeyspuuskassaan henkäisee "mauwa" ja moiskauttaa suukon pikkusiskon ohimolle. <3

Että semmoista tänne... mielen päällä liikkuvat tulevista asioista nyt kasvimaan perustaminen tässä kevään aikana, uudet kevätvaatteet - ja kengät, Puntin 2v.-synttärit toukokuussa, heinäkuinen Mikkeli Maraton, jonka puolikkaalle matkalle aion osallistua (olen jo ilmoittautunut!) ja syyskuinen Italian reissu, jonka lentomatkoja pitäisi pikkuhiljaa alkaa lyödä lukkoon ja varailemaan - majoitus kun on jo varattu. Mutta niistä ja muustakin lisää sitten toisella kertaa, nyt iltapäiväkahvia ja pikkuhiljaa valmistautumaan päivän lenkille - 7km tänään. :)

Mitä teille kuuluu? Joko teette kuumeisesti kesälomasuunnitelmia? Onkohan joku muukin höyrähtänyt juoksemaan nyt kun asvaltit alkavat pikkuhiljaa pilkistää lumen alta?

4 kommenttia:

  1. Olipas kiva käydä lukemassa kuulumisia pitkästä aikaa!

    Voi, olisipa kevään tullen ihana alkaa juoksemaan, mutta "penikkani" ovat toista mieltä. (Kärsin siis ns. penikkataudista juostessani). Mutta sauvakävelyhän on melkein yhtä hyvä harrastus :)

    Itsekin olen jo pieniä mielikuvia koittanut muodostaa ensi kesän kukkapenkistäni, pitäisi vain päättää, että mitä ihmettä sinne istuttelee.

    Kesälomaa ei ole kuin kolme viikkoa, suunta käy joko Pohjois-Suomeen/Ruotsiin/Norjaan tai sitten Ruotsin ja Tanskan kautta autolla Saksaan. Saa nähdä kumpaan kesällä sitten päädytään.

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla Sinisilmä! :)

    Penikat on kyllä pyllystä, itselläkin on joskus ollut niistä vaivaa kun on innostunut yhtäkkiä treenaamaan vähäm liikaa liian nopeasti - mutta tosiaan, ihan yhtä hyvä harrastus tuo sauvakävelykin. Itsekin pitäisi välillä malttaa tehdä kävellen hieman pidempiä peruskuntolenkkejä. Vaan mistä sitä malttia saisi, kun juokseminen on niin kivaa...?

    Kumma viherpeukalo se vaan tuppaa kyllä iskemään näin keväisin. Tällä viikolla iskin jo ensimmäiset siemenet multaan - Tiny Tim- tomaatteja ja elämänlankaa. :)

    Onhan se kolme viikkoakin jo jotain, minullahan ei viime kesänä ollut päivääkään lomaa. Mutta sen enempää en nyt kehtaa tässä tilanteessa vertaillakaan kun saan nyt kerran onnellisesti "lomailla" tuonne marraskuulle asti ainakin... vaikka eipä se mitään oikeaa lomaa ole kuin silloin kun mieskin on vapaalla. :)

    VastaaPoista
  3. Hei ompas mahtavaa, että nykyään voi käydä taas kurkkimassa blogiasi postausten toivossa:) oli kiva lukea kuulumisiasi!

    VastaaPoista
  4. Moi! Aktiiviurheilijana olen sitä mieltä, että juoksu on kyllä mitä parhain ja nopein keino päästä ylimääräisistä kiloista ja rasvasta eroon...ja samalla saa paljon raitista ilmaa ja juoksemisen iloa! :) tsemppiä harjoitteluun puolimaratonia varten!

    VastaaPoista