keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Menneitä...

Kyllä on vähiin jäänyt kirjoittelu viime aikoina... No, onpahan tullut elettyä ehkä sitäkin enemmän ja tullut keskityttyä niihin olennaisiin - mieheen, Punttiin ja pieneen masuasukkiin (joka ei vieläkään ole suostunut maailmaan saapumaan, vaikka kuinka olen maanitellut).

Ensimmäinen joulu omassa kodissa oli ulkona paukkuneista pakkasista huolimatta ihana ja lämpöinen. Ikävä omia sisaruksia kuitenkin vaivasi, kun ensimmäistä kertaa elämässäni ilman heitä tuota armasta juhlaa juhlimme (vanhempanihan tulivat aatoksi tänne meille). Perinteiseen tapaan kuitenkin tehtiin kaikki niinkuin aina lapsuuskodissakin - aamulla puurot ja rusinasopat, perinteinen manteli ja pienet aamulahjat kuusen alta, joulusauna ja päivällä ruokien valmistelua, iltapäivällä kirkkoon (hautausmaan kirkon jälkeen jätimme välistä pakkasen vuoksi) ja kirkon jälkeen kotiin muhkean jouluaterian ääreen. Pukki ei tänä jouluna kerinnyt meillä viivähtämään, mutta oli jättänyt paketit jo hyvissä ajoin kuusen alle odottelemaan aattoiltaa. Ja olin näköjään taas ollut kiltimpi kuin uskoinkaan - kaikki paketeistani aukomat asiat olivat ihania ja ilmeisen tarkkaan minua ajatellen hankittuja. :)


Jotenkin ajattelin, että joulua olisi tullut kuvattua enemmänkin, mutta eipä se kamerakaan ihan ajatuksen voimalla toimi. Tässä kuitenkin pienet tunnelmapalat kuusestamme. Koko kuusen kuvaaminen valoinensa osoittautui niin haasteelliseksi, ettei niistä kuvista paljoa iloa ole.

Uusi vuosi tässä perheessä menikin sitten niin rennoissa merkeissä, ettei sen kummempaa kuvattavaa olisi ollutkaan. Jos Puntin kummisedän lyhyttä vierailua ei lasketa, olimme koko illan ihan omalla porukallamme sohvalla röhnöttäen ja pizzaa ja sipsejä mussuttaen. Unten mailla olimme jo ennen yhtätoista, mitä ennen olimme piilottaneet kaikki herkkujen jämät pakastimeen ja kaappien ylimmille hyllyille - jep, tänäkin vuonna tarkoitus aloittaa hieman terveellisempi elämä. Itse lupasin myös synnytyksestä sun muista toivuttuani timmiyttää itseni omaan ihannepainooni asti. Lahjaksi saamani Wiin mukaan se olisi 61,4kg, mihin tällä hetkellä tuntuu olevan aika huimasti matkaa (aamupaino 88,2kg, mutta olenhan tosiaan viimeisilläni raskaana), mutta aion silti taistella. Itseäni ruoskiakseni on ihan mahdollista, että jaan täälläkin väliaikatietoja ja ihan kylmiä painofaktoja.

Muita sen vakavampia juttuja en sitten luvannutkaan. Ihan itseäni ajatellen päätin kyllä, että tänä vuonna luen ainakin 10 kunnollista kirjaa. Tällä hetkellä meneillään olevaa Eat Pray Lovea en kyllä laske mukaan, sillä puolet tuli luettua jo viime vuoden puolella, mutta kaikki sen jälkeen kyllä lasketaan. Lisähuomiona tähän lukuhomaan on vielä se, että lupasin tänä vuonna ottaa asiakseni vierailla ensi kertaa ihan lähikirjastossamme - kun matkaa on vaivaiset kaksi kilometriä, on ihan hölmöä olla käyttämättä tuota palvelua.

Mitäs muut ovat lupailleet?  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti