maanantai 13. joulukuuta 2010

Joulupuuhastelija

Ennen äitiyslomani alkua olin aivan varma, että kunhan lomalle pääsen alan kirjoitella blogiini entistä suuremmalla innolla. Toisin on näköjään käynyt. Kun työpaikan ovet marraskuun lopulla sulkeutuivat perässäni, iski minuun samantien aivan hillitön paniikki. Paniikki siitä, että saanko kaiken valmiiksi ennen joulua, kaiken valmiiksi ennen "herneen" ennalta-arvaamatonta syntymäpäivää. Hullua.

Mutta hullua tai ei, olen kyllä tämän paniikin voimalla saanut ihan kiitettävästi myös asioita aikaiseksi - ommellut valkoisen pellavaliinan joulupöytään, askarrellut pehmosydämiä joulukuuseen, valmistanut kranssin etuoveen, hoitanut vatsatautista miestä ja Punttia ja ihmeen kaupalla väistänyt itse tuon kurjuuden, neulonut, oppinut villasukkien kantapään teon (!), hankkinut kaikki joululahjat ja kohta paketoinutkin ne, leiponut piparit, harjoitellut rusinasopan valmistusta, suunnitellut kaikenlaista ja pikkuhiljaa aloittanut joulusiivoustakin. Ja samalla olen tietenkin viettänyt aikaa koko ajan uusia sanoja oppivan Puntti-poikani kanssa, ottanut välillä ihan rennosti ja nukkunut jopa päiväunia yhdessä Puntin kanssa. Ne alkavatkin olla tarpeen kun yöt ovat alkaneet olla yhtä heräilyä (vessassa ravaamista ja kyljen kääntöä, tyynyjen uudelleenasettelua... aarggh).

Myös mies on saanut hienosti aikaiseksi. Pieni paniikki on kai tarttunut häneenkin, sillä nyt viimein on remonttimme siirtynyt sisätiloihin. Pönttöuunihuoneemme, joka toimii lähinnä vierashuoneena ja Puntin vaatesäilytyksessä, on nyt remontin alla ja saanut jo maalia kattoon ja lattiaan. Seuraavaksi vuorossa on tapetointi ja listoitus, joihin tarvikkeet odottelevatkin jo valmiina. Saa nähdä joko ensi viikoksi saadaan valmista! Itse olen ihan innoissani tuosta huoneesta - olen varma että siitä tulee yksi tämän kotimme kauneimmista. Kyllä sinne kelpaa mummin ja papan jouluna majoittua. Lupaan laittaa kuvia, kunhan huone valmistuu. 

Mutta nyt taidan jatkaa paniikkihommiani ja ottaa seuraavaksi projektikseni jääkaapin kuurauksen! Enköhan minä ala taas kirjoitellakin enemmän kun nyt taas kerran aloitin - ei tarvitse äidin ja sukulaistenkaan olla huolissaan kun voivat täältä lukea että missä meillä mennään. Ollaanko vielä yhtenä kappaleena ja miten muuten voidaan? Terveisiä vaan ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti