perjantai 19. marraskuuta 2010

(Teollisen) vaatesuunnittelijan arkipäivää

 

Koska ainakin Anna on ilmaissut kiinnostuksensa työtäni ja etenkin oman suunnitteluprosessini etenemistä kohtaan, ajattelin nyt raapustella asiasta muutaman sanasen. Kaikkihan varmasti ymmärtävät, että kun teen työtä suuren firman alaisuudessa, on osa asioista sellaisia joista en täällä voi yrityssalaisuuksien sun muiden takia huudella. Mutta omista työtavoistani ja suunnitteluprosessistani voin kyllä kertoa.

Koska suunnittelen lastenvaatteita teollisuuteen kohtuullisen suurilla myyntivolyymeillä, on luonnollista että työ on hyvin erilaista verrattuna vaikkapa uniikimpia tai pienempiä sarjoja suunnittelevan, "taiteilijamaisemman" suunnittelijan työhön. Päivittäinen kamppailu esimerkiksi ajan ja rahan kanssa on aivan eri luokkaa, kun tuotteen yksi tärkeimmistä kriteereistä on kilpailukykyinen hinta. Osaltaan kiire ja tuotteille asetetut tiukat raamit ahdistavat, mutta toisaalta ne myös sopivat loistavasti minun kaltaiselleni järjestelmälliselle (huom. edellämainittu ominaisuus ei ulotu ihan kaikkeen elämässäni...) tyypille, joka rakastaa tämänkaltaista ongelmanratkaisua. Se, että suunnittelulle ei olisi asetettu minkäänlaisia rajoja, olisi minulle huomattavasti ahdistavampaa. Hukkuisin omaan haahuiluuni ja epävarmuuteeni.

Suunniteltavien tuotteiden määrä on tässä työssä aika valtava. Koska olen tämän tuotemerkin sisävaatteiden ainoa suunnittelija, kuuluu työtehtäviini tietenkin kaikkien malliston tuotteiden suunnittelu, piirtäminen ja ohjeistus 4-6 kertaa vuodessa. Äkkiä yhteenlaskemalla voisin sanoa, että suunnittelen vuodessa n. 300 erillistä vaatekappaletta. Kiirettä siis pitää.

Suunnittelutyö alkaa yleensä ideoinnilla. Pari kertaa vuodessa ideoimaan pääsee ulkomaan reissuille, joilla kuvataan paljon, tarkkaillaan ihmisiä ja heidän pukeutumistaan ja ennen kaikkea kierretään läpi mahdollisimman monia kauppoja, pitäen silmällä uusia trendejä, materiaaleja, printtitekniikoita, mitä vaan mitä näyttää olevan tulossa pian enemmän ja suuremmalla volyymillä. Nämä reissut suuntautuvat minulla yleensä joko Lontooseen tai Barcelonaan, joissa lastenvaatetarjonta on runsasta ja mielenkiintoista ja yleensäkin kaupungeissa on niin sanotusti "paljon uutta ilmassa".

Ideointia harrastan paljon myös selailemalla nettiä: kaikenmaailman verkkokauppoja, trendi-ja tyylisivustoja, blogeja ja lähinnä ammattilaisille tarkoitettua WGSN-trendipalvelinta, jonka selaamista ja kattavaa käyttöä varten valitettavasti tarvitsee maksetut tunnukset (enkä siksi laita tähän sen linkkiä). Luen myös paljon lehtiä ja yksi merkittävimmistä työvälineistäni ovat säännöllisin väliajoin julkaistavat trendiennustekirjat - niistä saan varmennusta ja vahvistusta omille aavistuksilleni tulevista väreistä, silueteista ja teemoista.

Kun ideoita alkaa olla kasassa on aika tehdä mallistolle runko ja raamit. Tämän teen yleensä yhteistyössä merkkimme tuotepäällikön kanssa. Yhdessä päätämme siis raa'an rungon mallistolle - tuotteiden kokonaismäärän, erilaisten ylä-ja alaosien määrän ja käytettävät kangaslaadut. Hyvin tavallista on, että suurten raamien selkiydyttyä, jaan tuotteet vielä noin 6-8 ryhmiin joille hahmottelen sitten omat teemansa. Se selkiyttää mallistoa hurjasti ja on kätevää myös siinä vaiheessa kun tuotteista kootaan asiakkaita varten tehtävä tuotekuvasto. 6-8 tuotteen ryhmä kun on juuri sopiva näyttääkseen hyvältä ja myyvältä A4lle lämäistynä (ai kuka on järjestelmällinen?).

Kun mallisto sitten on piirretty valmiiksi, on aika laatia tuotteille työohjeet ja tilata niistä mallit. Yleensä tapana on pyytää ensiksi yksi mallikappale, joka tarkastetaan ja kommentoidaan tavarantoimittajalle ja vasta sitten tilataan myyntiä varten korjattu ja paranneltu mallisarja, jonka avulla myyntimiehet kiertävät sisäänostajien luona kauppoja hieromassa. Haasteellista mallituksessa on yleensä se, että kun tavarantoimittajat ovat pääasiassa intialaisia ja kiinalaisia, ei kommunikointi aina pelaa aivan täydellisesti ja myös työtavoissa on huomattavasti eroa... Mutta onneksi suurimmaksi osaksi mallisarjat on saatu "kotiin" ennen myynnin alkamista - ja vieläpä useimmiten sen näköisinä ja sellaisista materiaaleista kuin pitääkin!

Kun mallisarjat ovat saapuneet ja myyntimiehet töissään, onkin kierros useimmiten alkanut jo tovin aikaa sitten alusta. Vaatekaupan kierto on niin hektistä, että kun toinen mallisto on mallisarjoina kotona, on toinen mallisto jo vähintään idean tasolla jo suunnitteilla - useimmiten kuitenkin jo työn alla maailmalla.

Että sellaista työtä minä teen. Nyt vielä 4 päivää jäljellä ennen kuin äitiyslomani alkaa - enköhän minä siihen mennessä ehdi saada ensi joulun mallisarjat työn alle! :) Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, niin toki saa kysyä lisää, vastailen mielelläni.

14 kommenttia:

  1. Tämä oli tosi kiinnostava lukea! Työsi on varmasti ihanan monipuolista, vaihtelevaa ja luovaa, vaikka varmasti myös hektistä ja stressaavaa aika ajoin. Olitko jotenkin suuntautunut lastenvaatteisiin vai oliko sille alalle päätyminen sattumaa? Lapsille on varmasti ihanaa suunnitella!

    VastaaPoista
  2. Hyvä teksti!
    Monet ajattelevat vaatesuunnittelun olevan koko ajan vain tosi mageeta ja jännää, kun tosiasia on, että se vaatii ihan valtavasti duunia. Itse koin jo harjotteluvaiheessa, että minulle sopii paremmin omaehtoisempi ja enemmän omaa, henkilökohtaista näkemystä toteuttava suunnittelu... vaikka se tie onkin paljon vaikeampi.Tiedä sitten, että mihin tästä lopulta päätyy, se jää nähtäväksi. Mutta onneksi meitä on moneen lähtöön :)

    VastaaPoista
  3. kiva kun jaksoit tällaisen kuvauksen kirjoitella. oli tosi mielenkiintoista lukea mitä kuuluu "työpäivääsi" (jokainen toki erilaisia, mutta yleensä..). tsemppiä vielä loppurutistukseen, ei enää montaa päivää..

    VastaaPoista
  4. Onneli: Kiva kuulla! :) En ollut itseasiassa tippaakaan suuntautunut lastenvaatteisiin opiskeluaikoina, vaan skippasin ihan armotta kaikki lastenvaatteisiin suuntautuneet kurssit. Jotenkin siinä sitten vaan kävi niin, että aika hyvällä tuurilla (ja tietenkin taidoilla, ei pidä ihan lytätä itseään) sain heti valmistuttuani työpaikan lastenvaatesuunnittelijan assistenttina. Siitä oli sitten aika luontevaa hakea lastenvaatesuunnittelijaksi, kun sellainen paikka kilpai levassa firmassa avautui. Ja hyvin kävi! :)

    Heidi: Ihan totta! Onneksi meitä tosiaan on moneen lähtöön - sillä niinhän on erilaisia tuote- ja kuluttajaryhmiäkin. Kieltämättä itseäkin aika ajoin kiusaa ajatus omasta, ihan omakohtaisesta mallistosta, mutta toistaiseksi arkajalkailen turvallisessa, kuukausipalkkaisessa työssä... Mutta ehkä vielä joskus...

    Anna: :) Kiitos kovasti tsempistä! Lasken jo tunteja... ;D

    VastaaPoista
  5. Oi, todella super postaus! Olisin voinut lukea vaikka pidemmästikin :D Työsi vaikuttaa kovin mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  6. Mä oon niin ylpeä susta! Taidat olla melkein ainoa, joka meidän luokalta sais koulutustaan vastaavan ammatin! Terveisin luokkatoveri Ässän kassalta :D

    VastaaPoista
  7. Tämä oli tosi mielenkiintoinen postaus! Eräs ystäväni on samalla alalla, tosin urheiluvaatteiden parissa. Ongelmat kaukoidän ompelijoiden kanssa kuulostavat tutuilta!

    Myös äitini tekee luovaa suunnittelutyötä sisustusalalla. Hänen luovaa työskentelyään seuranneena olen kyllä usein harkinnut suunnittelutöitä, mutta rohkeuden ja ehkä vähän luovuudenkin puutteesta tuli valittua eri ala. Halusin nimittäin työllistyä vähän helpommin... Omaa valintaani en kuitenkaan kadu, luulen, että minusta tulee parempi hammaslääkäri kuin suunnittelija. :D

    Jätin sinulle haasteen blogiini!

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen postaus! =)

    Saako kysyä mille firmalle nuo suunnittelemasi vaatteet tulevat?

    VastaaPoista
  9. Jonna: Kiitos! :)

    Riikka: <3 Oot ihana! Saat mut aina niin hyvälle tuulelle. :) Se on kyllä harmi, miten niin harva meistä on oikeasti tällä alalla, mutta eipä tätä vaateteollisuutta Suomessa ihan loputtomiin kyllä olekaan. Jokaista työpaikkaa kohti olisi varmaan 100 osaajaa, mikä ei ole kovin valoisa yhtälö.

    Ja sitten taas - yrittävätkö kaikki ihan tosissaan? Luulen, että mulla oli helppoa siksi, koska mikään eikä kukaan ei heti valmistuttua ollut sitomassa mua mihinkään, ja pystyin työn perässä lähtemään ihan mihin vaan. Ei siis paljon painanut, vaikka ensimmäinen työpaikka oli Hollolan perukoilla ja muutin kaupunkiin (siis tänne Lahteen), jossa ainoat tuttuni silloin olivat kummitätini ja hänen perheensä.

    Monilla muilla kun alkoi tuohon aikaan olla mielessä enemmän perheen perustamiset sun muut tai ainakin oli parisuhde, joka vähän saneli elämää eteenpäin...

    Tuulia: Pitääpä käydä katsastamassa haasteesi! :) Olen varma että sinusta tulee ihan huippu hammastohtori, ainakin niin sydämellä tunnut asiasta kertovan silloin kun joskus olet siitä kirjoitellut! :)

    MrsAgatha: Kiitos! :) Suunnittelemani vaatteet ovat CH!LI-merkkisiä ja merkki toimii L-Fashion Group Oyn, eli tuttavallisemmin Luhdan alla. Näitä edullisen hintaryhmän vaatteita on saatavilla erityisesti aktiivihintamyymälöissä (mm. Tokmanni, Kokkolan halpahalli, Kärkkäinen, Robinhood jne) ja suurissa market-ketjuissa (esim. Prismat).

    Pakko muuten tähän sanoa, että tällä hetkellä kaupoista löytyvät CH!LI-vaatteet eivät ole minun suunnittelemiani, sillä ne on suunniteltu edellisen äitiyslomani aikana. Seuraavan kerran minun kätteni jälkeä voi ostaa ensi kesästä seuraavaan jouluun, jonka jälkeen vaatteet ovat taas tämänhetkisen sijaiseni suunnittelemia. :)

    VastaaPoista
  10. Olipas mielenkiintoinen postaus. Itsekin olen valmistunut vaatetusmuotoilijaksi puolitoista vuotta sitten, joten kurkistus työnkuvaasi oli tosi antoisa! Mukavia äippälomapäiviä sinulle ja hyvää uutta vuotta 2011!

    VastaaPoista
  11. Kiitos merryroseberry! :) Toivottavasti myös sinulle on käynyt/käy hyvin työnsaannin kanssa ja oikein ihanaa tätä vuotta! :)

    VastaaPoista
  12. Olipas kyllä mielenkiintoista lukea työstäsi!Minua niin kiinnostaa tuo vaatteiden suunnitteluprosessi. Valitsetko itse myös materiaalit mistä vaate tehdään? Kuuluuko työhösi myös kaavan piirtäminen, vai piirretäänkö nykyään enää kaavoja?;) Leikataanko vaatteet nykyään Suomessa vai siellä kaukomailla?
    Haaveilin itse juurikin teollisen vaatesuunnttelijan työstä nuorempana, mutta valitsin sitten varmemmin työllistävän alan. Nyt olen alkanut haaveilla alan vaihdosta, mutta saapas nähdä kuinka käy....:)

    VastaaPoista
  13. Hei Liisa!

    Kiva, että tykkäsit jutusta! Työpaikkani on itseasiassa tässä nyt vaihtunut, mutta moni asia pitää kyllä kutinsa myös nykyisessäkin toimenkuvassani.

    Kyllä, valitsen itse materiaalit joista tuotteet tehdään (tällä hetkellä olen keskittynyt täysin trikootuotteisiin), mutta kaavojen kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Edellisessä työpaikassani kaavat olivat ulkomaisten toimittajien vastuulla, mutta nykyisessä paikassani ne ovat suomalaisen mallimestarin käsialaa - eli kyllä, kaavoja piirretään yhä myös Suomessa vaikka se vähenemään päin onkin.

    Se, leikataanko tuote Suomessa vai ulkomailla riippuu hyvin paljon sekä firmasta, että sen tuotteista. Edellisen työpaikkani kaikki tuotantoon liittyvä (sis. leikkuun) tapahtui ulkomailla, nykyisessä paikassa sekä että - osa siis Suomessa ja osa ulkomailla, riippuen tuotteesta.

    Tervetuloa muuten lukemaan "uutta" blogiani www.lily.fi/palsta/lurun. Tätä blogia en nimittäin enää päivitä.

    t. Laura

    VastaaPoista