perjantai 22. lokakuuta 2010

P.S. I love you


Voi nyyhkis sentään. Olen tässä viime päivien aikana (no hei, ei sitä aina ehdi kerralla kokonaista) katsonut niin itkettävän ihanan elokuvan, että oksat pois. P.S. I love you on toki jo parin vuoden takainen, mutta halusin silti vinkata siitä teillekin - kun se on vaan niin ihana! Tarinan pääosassa on nuori leskinainen, joka pian miehensä kuoleman jälkeen alkaa saada tältä kirjeitä, joiden voimalla hän pikkuhiljaa pääsee takaisin kiinni elämään.

Jotenkin naisen tapa käsitellä ja kokea menetyksensä osui ja upposi niin kovaa, että olen tihrustanut kyyneleitä jokaisella katselukerralla. Voin vaan niin helposti samaistua. En siksi, että olisin itse miestäni menettänyt, vaan siksi että olen kokenut erään toisen rakkaan ihmisen menetyksen ja tunnen niin suurta ja syvää rakkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta oman mieheni kanssa, että aika ajoin yllätän itseni itkemästä mitä jos-ajatusteni kanssa.Tiedän, se on ihan hölmöä, mutta kuten ehkä jo joskus aiemminkin olen saattanut mainita, minä olen tunteellinen hölmö ja pidätän itselläni oikeuden olla sellainen vastakin.

Jos siis tekee mieli katsoa oikein kunnon nyyhkyleffa, ilman että olo on katselukerran jälkeen oksettavan siirappinen, suosittelen lämpimästi P.S. I love youta. Varsinkin äidilleni, jonka ainakin tiedän jakavan rakkauteni tällaisia elokuvia kohtaan. <3

8 kommenttia:

  1. Multa on ilmeisesti kadonnut sun blogi kuukausiksi! Joskus olen vahingossa sohaissut blogilistalla jotain blogeja pois mutta siitä massasta en ole löytänyt mitä... Nyt tänne taas eksyin! Terve siis taas :)

    Mä just varasin ton kirjastosta muutama päivä sitten ja nyt se olisi noudettavissa. Itse noita mitä jos -ajatusleikkejä harrastan aina aika ajoin ja itken vuolaasti koska elämä tuntuisi vaan niin tyhjältä ilman tuota toista puolikasta. Varmasti pillitän myös tuon leffan ajan!

    VastaaPoista
  2. Kiva kun löysit takaisin Onneli! :) Ja ihania hetkiä elokuvan parissa - muista varata nessuja lähistölle! ;)

    VastaaPoista
  3. Se kirja on myös lukemisen arvonen, vaikka ei ookaan "hyvän mielen romaani", niin ku takakannessa väitetään. :D

    VastaaPoista
  4. Mä katoin kanssa tuon leffan sunnuntaina, ihan vain siksi että halusin tietää miksi niin monet on tykänneet siitä. Ihmettelin sen jälkeen, että mikä mussa on vikana, kun ei tämän tyyppiset elokuvat iske yhtään. Ehkä multa puuttuu joku naisellisuusgeenin osanen, mutta kyseinen elokuva sai tuntemaan vain valtavaa myötähäpeää ja ärtymystä, lähinnä kritiikkini kohdistui käsikirjoitusta kohtaan. Esim. Hillary Swank on tehnyt hienot roolit Boys don't cryssa ja Million dollar babyssa. Ehkä kirja vois olla parempi, yleensä niin on.

    No, mut tarkoitus ei ollut jyrätä muiden tykkäämistä tästä leffasta, vaan lähinnä mietin sitä mikä näissä viehättää ja mikä itseäni ärsyttää. Omasta mielestäni olen ihan romanttinen ja naisellinen tyyppi, mutta tässä kohtaa jotain uupuu. Harmi sinällänsä, olisi paljon enemmän leffatarjontaa :D

    VastaaPoista
  5. Ps. Mutsis on nähny sen ja sano että johan oli lälly ja pitkäveteinen... ;)

    VastaaPoista
  6. Magia: Pitääpä etsiä kirja käsiini - kiitos vinkistä! :)

    Heidi&Sisko: Tässä voi olla jotain vaikutusta myös raskaushormoneilla, jotka herkistää vähemmästäkin. Tai sitten, äiti ja Heidi ei vaan tajuu... ;D Pitkäveteisyyttä en huomannut, mutta en tiedä olisiko asia toisin, jos olisin katsonut leffan yhteen putkeen. Ei voi tietää...

    VastaaPoista
  7. Hei muru, tuohan tuli ihan just telkusta!

    VastaaPoista
  8. Riikka, sieltähän mä sen katsoinkin - tosin digiboksille tallennettuna! :)

    VastaaPoista