perjantai 1. lokakuuta 2010

Laukkuhaaveilua...

Olen nyt tässä viime aikoina tullut pohdinnoissani siihen tulokseen, että musta nahkalaukku, vaikka niin monikäyttöinen onkin, ei sovi ihan kaikkeen. Varsinkin kun beige ja ruskea tuppaavat muutenkin joka tuutista verkkokalvoilleni, tuntuu aivan väistämättömältä tosiasialta että sen värimaailman laukku on ehdottoman tarpeellinen täyttämään niitä tilanteita joissa musta ei näytä/tunnu hyvältä.

Marc by Marc Jacobsin musta nahkalaukkuni on ollut sen verran hyvä ostos, että haluan myös ruskean/beigen laukkuni olevan yhtä hyvä. Se tarkoittaa sitä, että laukun on täytettävä seuraavat valintakriteerit:

  • Ehdottoman hyvä laatu. Laukun on oltava aitoa nahkaa, joka on huolella ommeltu ja viimeistelty.

  • Käytännöllisyys. Minulla se tarkoittaa sitä, että veska pysyy mukana menossa vaikken sitä kahvasta roikottaisikaan. Olkahihna on siis ehdoton. Myös koko on olennainen osa käytännöllisyyttä, (pian) kahden lapsen äiti nyt ei vaan voi lähteä ulos minkään pikkulaukun kanssa - tavaralle on oltava tilaa.

  • Ulkonäkö. Sen on oltava niin kaunis, että siihen ihastuu välittömästi ja samalla niin omannäköinen/klassinen, että varmuudella tietää käyttävänsä laukkua vuosia eteenpäin. Laukkujen suhteen kun olen ainakin puoliksi jo sisäistänyt sen, että hankinnat tehdään koko elämän kestäviksi, ei vain täksi talveksi.
Yksi potentiaalinen sen jo itsestäänselvän Alexan rinnalle voisi olla tämä Balenciagan Messenger-bag, jonka bongasin MyTheresasta. Siinä olisi riittävästi kokoa kaikille mukanaraahattaville kamoilleni, olkahihna jonka ansiosta laukku pysyisi menossa mukana vaikka käsiä tarvittaisikin johonkin muuhun ja klassisen kaunis, mutta silti minun makuuni sopivan rento ulkonäkö. Kaksi seikkaa jotka kuitenkin pohdituttavat ovat materiaali ja väri. Mokka on toki ihanaa ja kaunista, mutta varsinkin noin vaaleana niin kovin arkaa. Kun hintakaan ei paljoa Alexasta poikkea, en ole ihan varma onko tästä sille vielä kilpailijaa. Mutta ihana se on, silti.

    2 kommenttia:

    1. Hoi möhis!
      Ootko nä huomannu kuinka paljon sun kessi on kasvanu esim. sun haastepäivästä nro.9? Soot kohta ihan pallo! <3

      Mä selvisin aamusta. Wilkku anto suukon, heilutti ja lähti hoitotätin kanssa kattelemaan lamppuja! Ja minä itkin.. koko matkan töihin. Ja ihan vähän täälläkin, toimiston nurkassa, katseilta piilossa. Mutta kohta pääsee jo hakemaan pientä!!

      Ja siis tää kommaaminenhan on täysin sopiva sun laukkupohdintoihin, mutta kun satuin selaamaan blogia taaksepäin, et olisin löytänyt sen toisen laukun, mitä oot fiilistelly. Ni jäinkin sitten ihmettelemään sun kessin kasvua :D

      Ja sit hei.. kollaasi vielä kaikista asuista haasteen loppuun, niinkun teit puolivälissäkin! Joohan?

      VastaaPoista
    2. Ai oonko? No todellakin, en nimittäin paitsi ole ihan pallo, vaan olokin on jo aika pallomainen...

      Kyllä se siitä lähtee :) Niinkun sanoinkin, niin vaikeinta tuo hoitoonmeno on oikeesti äidille, pikkumiehet on vaan innoissaan uusista temmellyskentistä ja kavereista. Ihan varmasti Willamikin sulle kiukuttelee päivän päätteeksi, mutta se on ihan normaalia sekin. Itke ihan rauhassa, työkaveritkin varmasti ymmärtää :)

      Ja kollaasihan on tulossa, tottakai! :)

      t. möhis

      VastaaPoista