keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Äiti, mä oon ihan kunnossa, mutta...

... jäin just pyöräni kanssa auton alle ja kohta mut viedään lääkäriin. Voitko tulla mukaan?

Jotenkin näin alkoi aamuinen puhelinsoitto äidilleni noin 14 vuotta sitten. Oli hämärä, syksyinen aamu ja minä olin tavalliseen tapaani pyöräilemässä kouluun. Tietä ylittäessäni luulin olevani niin nopea tai ainakin niin näkyvä, että kaukaa tulevat autot eivät voisi aiheuttaa mitään vaaraa... Niinkuin jo arvasittekin, olin väärässä. En ollut näkyvä, enkä riittävän nopeakaan kun vasemmalta tuleva auto ehti kuin ehtikin töytäistä pyöräni takarengasta ja lennättää sekä minut että pyörän ilmaan.

Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että vaikka auto pyörääni töytäisikin, en ilmalennosta huolimatta satuttanut itseäni murtunutta rannetta, kipeää nilkkaa ja rumasti ruhjoutuneita kasvoja enempää. Säikähdin kyllä sitäkin enemmän ja muistan pohtineeni lähellä käynyttä kuolemaakin tuon tapahtuman jälkeen. Se oli aika kova paikka seiskaluokkalaiselle.

Mutta miksi tämä vuosien takainen tapahtuma tuli mieleeni juuri tänään? No, havahduinpa aamulla pimeässä  töihin ajaessani huomaamaan, että monet vastaantulevat jalankulkijat ja pyöräilijät ovat autoilijalle niin näkymättömiä mustia möykkyjä, että he ehtivät vaarallisen lähelle ennenkuin autoilija oikeasti havaitsee vastassa olevan ihan oikean ihmisen. Aamuisista vastaantulijoista en nähnyt turvalliselta etäisyydeltä kuin yhden koiraansa ulkoiluttavan naisen, jonka takin monet heijastinnauhat paljastivat hänen liikkeensä jo kaukaa. Ja vastaantulijoita oli aika monia muitakin kuin tämä kyseinen fiksu yksilö.

Mutta miksi sitten halusin tästä tänään oikein kirjoittaakin? No siksi, että niinkuin itsekin, myös te havahtuisitte siihen, että nyt oikeasti eletään sitä vuoden pimeintä aikaa. Sitä, jolloin heijastin on todella halpa henkivakuutus. Kaivetaanhan siis ne heijastimet sieltä rojulaatikoiden pohjilta, ja vielä tärkeämpää - käytetään niitä! Voin kertoa, että itse en edes tiedä onko meillä kotona missään heijastimia, mutta jos en niitä löydä, niin lupaan ja vannon, että hankin sellaisen. 

En nimittäin halua, että kukaan teistä joutuu soittamaan tai vastaanottaman tuon alun kaltaista puhelua - tai vielä jotain pahempaakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti