keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Kellohaaveilua...

Muutama vuosi sitten olin vielä ehdoton rannekellotyttö. Vaikka kännykästä pystyikin kätevästi tarkistamaan ajankulun, pidin näppärästi ranteesta vilkaistavaa kellotaulua silti sitä kätevämpänä ja kivempana. Kun lempikellostani sitten loppuivat patterit, olin jostain syystä vain niin laiska etten koskaan saanut aikaiseksi käydä niitä vaihdattamassa. Ja siihen jäi kellon käyttö.

Tilasin kuitenkin jossain vaiheessa asokselta enemmän rannekorua kuin kelloa muistuttavan korvaajan. Joka olikin kivannäköinen, mutta... aivan järkyttävän epäkäytännöllinen. Kun päivät pitkät tekee töitä tietokoneen äärellä, ranteet näppiksen yllä heiluen, ei siihen kaipaa yhtään ylimääräistä rojua tielle heilumaan. Tästä syystä rannekorut (tiukasti rannetta vasten istuvaa nominationia lukuunottamatta) ovat työpäivisin tiukasti pannassa ja niinpä myöskin tämä roikkuva ja vieläpä melko painavakin rannekello.

Olisi kuitenkin mukava saada kello taas käyttöön, ettei aina tarvitsisi olla kaivelemassa kännykkää esiin aikaa katsoakseen. Mutta millainen? Toisaalta rannekello, vaikkapa metallivärissä, olisi hyvä ja klassinen vaihtoehto, toisaalta houkuttaisi myös kaulakorun virkaa toimittava kaulakello. Mutta jäisikö kello niinä päivinä sitten käyttämättä kun se ei sopisi asukokonaisuuteen ja jäisikö se jossain vaiheessa kuitenkin käyttämättä kaulakorujen vallatessa paikkansa takaisin.

Molempi parempi? Onhan kellokin sinällään kiva asuste, jota vaihtelemalla asuun saa uutta twistiä. Ehkä voisikin harkita kumpaakin vaihtoehtoa, ja käyttää niitä aina sopivissa tilaisuuksissa. Mallien puolesta valinta ei olisi minulle kovinkaan vaikea, yllättäen lempisuunnittelijaltani löytyisi vastaus kumpaankin kellotoiveeseen, joista kuvia tämän jutun kuvituksena.  

Kellokuvat www.asos.com.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti