torstai 30. syyskuuta 2010

I want to be a mouse

Eilen postilaatikkoon kolahtaneessa Trendissä oli itsellekin aikamoisen ajankohtaista tukka-asiaa. Niinkuin ehkä olette asukuvistani huomanneet, on vuosikausia vaaleana pitämässäni tukassa koko ajan kasvava hiirenharmaa juurikasvu. Ja ihan tarkoituksella! Trendin jutusta poiketen en nimittäin halua värjätä tukkaani sen omaan luonnolliseen sävyyn. Haluan sen ihan oikeasti takaisin!

Syitä oman tukan takaisin haluamiselle on monia. Ensinnäkin, vuosien vaalennus on tehnyt juurikin sen, mitä kaikki hiuksiaan vaalentavat pelkäävät - huonokuntoisen ja ohuen riippatukan joka näyttää hyvältä vain ankaralla tupeerauksella ja mojovalla annoksella lakkaa. Toiseksi, olen pikkuhiljaa kyllästynyt tähän keinotekoisen vaaleaan väriin. Sillä kun omaa tummat kulmakarvat, on väri automaatisesti keinotekoisen näköinen, vaikka se olisi kuinka luonnollinen muuten. Uskon, että omassa värissäni näyttäisin paljon luonnollisemmalta ja jotenkin raikkaammalta kuin nyt. Kolmas syy hiirenharmaan haikailuun ovat tietenkin kaikenmaailman trendi-ikonit ja huippumallit, jotka esimerkillään ovat viimeaikoina näyttäneet kuinka hyvältä luonnollinen näyttää. Ja tietenkin olen satavarma, että näyttäisin itsekin yhtä hyvältä.;)

No, eihän tässä auta kuin odotella ja katsella mitä sieltä päänahasta alkaa pikkuhiljaa puskea. Niin monia vuosia olen tässä vaalennuskierteessä ollut, etten oikein osaa enää edes kuvailla oikeaa sävyäni. Miinuspuolenahan tässä tietenkin on se, ettei juurikasvu varsinaisesti kaunista ketään. Yritän kuitenkin sinnikkäästi kestää ja samalla kehitellä tapoja joilla tukkani ei kasvatusprosessin aikana näyttäisi ihan niin kamalalta. Vinkkejä tähän puuhaan toivon kovasti, joten kertokaahan kommenttiboksissa, jos teillä on tähän jotain hyviä niksejä. Yksi onni on tietenkin se, että kahdeksan viikon päästä poistun taas työelämästä ja saan kotona kaikessa rauhassa näyttää niin hirveältä kuin haluan. Sekään ei haittaa, että ilmojen kylmetessä erilaisten myssyjen käyttäminen tulee pian avustamaan ja peittämään ikävän rajan tummahkon ja vaalean välillä.

Mutta, jos joku näkee minut jossain vaalennusainepurkki kädessäni, olkaa ystävällisiä ja erottakaa minut siitä. Vuosien blondina olon jälkeen, tämä ei ole helppoa. 

2 kommenttia:

  1. Suosittelen lämpimästi oman värin kasvattamista esiin. Omalla kohdalla olkapäiden alle ulottuvat hiukseni ovat kokonaan luonnollisessa värissään (ja olen siis kerrankin ollut edelläkävijä muodissa..jee). Aika kivuttomasti tämä kävi, koska olin osin huomaamattani värjännyt hiuksiani vähitellen lähemmäs omaa väriäni eikä tyvikasvu siten ollut koskaan kovinkaan silmiinpistävä.

    Leveät pannat ja huivit hiusrajassa olivat epätoivoisten päivien pelastus. Apuna käytin (ja käytän edelleen silloin tällöin) väriä kirkastavia shampoita ja hoitotuotteita antamaan hiuksille tervettä hohtoa. Tällöin värjätty ja oma hius saavat hiukan samaa sävyä ja ero tasoittuu edes vähän. Ainakin näin itselleni uskottelin :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsempistä Iina! Täytyykin ottaa kylppäristä löytyvä hopeashampoo tehokäyttöön ja katsoa olisiko siitä apua. Voisin kuvitella että on, sen taittaessa värjätyn osan keltaisuutta lähemmäs tyven harmaahkoa sävyä...

    VastaaPoista