maanantai 1. helmikuuta 2010

Jou!

Ajattelin vaan elvistellä, että olimmepa taas miehen kanssa ihan super-asuntokauppiaita. Tasan viikko sitten laitettiin ilmoitus asunnosta, viikonloppuna pidettiin ensimmäiset näytöt ja nyt käsissämme on hyväksytty kirjallinen ostotarjous! Tämä on nyt kolmas kerta kun olemme yhteistyöllä saaneet asunnon viikon sisään kaupattua - ihan ilman välittäjiä sun muita turhuuksia.

Vaikka en minä ihmettele, hyviä, kivoja ja kauniita koteja ovat olleet kaikki kolme. Ja uskon lujasti, että huolellinen siivous, stailaus ja liian henkilökohtaisten tavaroiden piilotus ovat auttaneet huimasti jokaisen kämpän myynnissä. Niinkuin vaatteita, myös asuntoja ostaessaan ihmiset ostavat unelmia, ja siksi tunnelman luominen on hurjan tärkeää.

Niinpä mekin siivosimme kylpyhuoneesta pois rumat pesusienet ja halvimmat saippuat ja jätimme esille kauniisti viikattuja valkoisia pyyhkeitä ja saippuatelineeseen hyvään ojennukseen vain ne kivoimmat ja kauneimmat purkit. Irtotavarat, kuten lehdet ja muut, siivottiin piiloon joka huoneesta, valot suunnattiin kaikista kauneimpiin kohtiin ja kynttilöitä sytytettiin niin monta kuin päiväsaikaan vielä jotenkuten järjelliseltä näytti. Pisteen iin päälle antoi keittiön pöydälle rysäytetty kimppu valkoisia tulppaaneja. Ja ahh! Kotimme oli niin kaunis, että olisin itsekin ollut aivan innoissani, jos ensimmäistä kertaa olisin asuntoa tullut katsomaan.

Nyt, kun samana päivänä juhlimme 2v. kihlapäiväämme, voin kertoa että on aika hyvä mieli. Itseaiheutettu tuleva kodittomuus tekee mielen kuitenkin hieman levottomaksi, eikä levottomuutta helpota yhtään tänään katsastamamme rintamamiestalo. Saa nähdä tuleeko uni silmään tänään...

Paluu tyyliaheisiin tapahtunee pian kunhan selviän tästä asunto/talo/remonttihuumasta...

2 kommenttia:

  1. Uijjui. Kuulostaapa ihanalta kodilta :) Onnea kovasti!

    VastaaPoista
  2. Voi kiitoksia! :) Koti on kyllä ihana, ja hieman haikein mielin tämä taaksemme jätetään. Sen verran suuria ja hienoja asioita elämässä (mm. naimisiin meno ja Pumpulan syntymä) on ehtinyt tämän katon alla tapahtua... Mutta niinkuin mies mulle fiksusti sanoi, ne asiat kyllä seuraavat meidän mukanamme, eivät ne tänne jää.

    Nyt vaan kohti uutta kotia ja uusia seikkailuja! :)

    VastaaPoista