keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Värivamma



Minä olen aivan uskomattoman allerginen väreille. Tai tarkemmin sanottuna, vaatekaappini on aivan toivottoman väritön. Kaappini sisältö on pinotolkulla mustaa ja henkarikaupalla harmaata ja valkoista. Jossain nurkassa pilkahtaa onneton määrä väriä, joka näyttää auttamattomasti eksyneeltä kaapissani. Miten tähän on tultu?

Yläasteikäisenä väriskaala vaatekaapissani oli täysin käänteinen. Värit painottuivat toki hyvin paljon punaiseen, keltaiseen ja oranssiin, mutta auta armias jos olisi pitänyt vaikkapa koota täysmusta asu hautajaisiin - se ei olisi onnistunut millään. Nyt voisin koota vaikka sata erilaista mustaa kokonaisuutta - saati sitten harmaata.

Mitä enemmän aikaa hillittömän värisistä teiniajoista on kulunut, sitä vähemmän on ollut värejä kaapissani. Lukiolaisena kyllästyin täysin punaiseen, sitten oranssiin, korkeakoulussa yököttelin jo lilalle ja sinisellekin. Vihreää ja keltaista olen toisinaan sietänyt, toisinaan taas en ollenkaan.

Suunnitteluuni värivammaisuuteni ei onneksi ole päässyt vaikuttamaan - värit räiskyvät niin materiaaleissa kuin printeissäkin ja iloitsen kun löydän itselleni uusia sävyjä ja makeita väriyhdistelmiä. Itseni päälle kiskaisen kuitenkin sen harmaan tunikan ja kaupassa valitsen aina mieluiten mustaa. Ehkä minusta on sitten ajan saatossa tullut se kliseinen vaatesuunnittelija, joka mustissaan suunnittelee muille värikästä päällepantavaa. Ei kai sentään.

Kyllähän minä kuitenkin yritän. Keväällä minulla oli hirveä himo koralliin ja kesällä tykästyin vaaleaan voinkeltaiseen. Nyt kiinnostusta ovat alkaneet herättää murretut lilat ja puuteriset vaaleanpunaiset. Ehkä huomenna kiskaisen kaapistani valkoisen neuletakin sijaan sen lilan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti